Uusi kaupunki ja yksinäisyys

Viestiketju alueella 'Yleistä keskustelua' , aloittaja Zalasha, 30.12.2015.

NOSTOJA MUROPAKETIN SISÄLLÖSTÄ
  1. Zalasha

    Rekisteröitynyt:
    10.12.2003
    Viestejä:
    1 538
    Haluaisin vinkkejä/kokemuksia miten voittaa yksinäisyys kaupungissa, josta et tunne kovin montaa henkilöä. Ja muut samassa tilanteessa olevat myös tervetulleita... Oma tilanteeni on että siirryin Kuopioon tekemään mielenkiintoista gradua ja nyt olen kirjoitusvaiheessa. Olen 31v. Ongelmana se, että kontaktiopetusta ei ole ja työni on tällä hetkellä yksinäistä kirjoittamista koneen äärellä. Yliopistolta tunnen jonkin verran porukkaa, mutta suuri osa oli vaihtareita ja nyt niistäkin lähtevät pois loputkin vuodenvaihteessa. Jään/alan olla siis täysin yksin ja iltaisin nukkumaan mennessä tulee välillä sellaista ahdistusta että yöunetkin kärsivät.

    Mitä olen kokeillut:
    Baareista juttuseuraa, en saa edes mielenkiintoista naista juttuseuraksi joka kerta. Tuntemattomiin porukoihin vaikeaa tunkea sisään, onko järkeäkään? Käyn silti nyt noin kerran viikossa ihan yksinkertaisesti seuran vuoksi. En sentään näytä (vielä ainakaan) niin epätoivoiselta että sen takia karkoittaisin ihmisiä.

    Katselen nyt myös kaupungin tapahtumia suht ahkeraan, ja miettinyt myös mikä voisi olla hyvä semiseurallinen harrastus. Seinäkiipeily kiinnostaa ainakin, sen seurallisuudesta en sitten tiedä...

    Treffi-ilmoitukset.... kyllä vain. Parilla treffeillä käynyt, mutta ei ole toiminut. Jotenkin tuntuu vain että ei tämä riitä ainoaksi ratkaisuksi, liika takertuminen ei tee ikinä hyvää. Auttaisi kyllä akuuttiin yksinäisyyteen. Ulkonäkö ei riitä tämän nopeaan toteutumiseen.

    Sen verran olen lukenut että joillekin ilmeisesti toimii jos oman kalenterin täyttää menoilla... tätä harkitsen nyt vahvasti. Jos saa itsensä aktivoitua melkein joka päivä niin se varmasti auttaisi. Mitenkähän tämän tekisi parhaiten? Liikuntaa 50% ja toinen puoli jotain muuta...?
     
  2. Ja558

    Rekisteröitynyt:
    27.04.2008
    Viestejä:
    461
    Suosittelen jotain joukkuelajia, jääkiekkoa tai jalkapalloa. Etsit tarpeeksi paskan joukkueen ja menet mukaan toimintaan. Varmasti saat kavereita.

    Itse olen pitänyt yhteyttä myös armeija-ajan kavereihin. Riippuu toki missä on palveluksensa käynyt. Itselläni taitaa olla ns. pienen paikan etuja.
     
  3. electron06

    Rekisteröitynyt:
    12.11.2006
    Viestejä:
    4 738
    Salibandy. Talvella kiva harrastus, ei tarvi jäätyä pakkasessa. Netistä löytyy mm. saitti jossa joukkueet hakee pelaajia. Siellä on paljon ihan sähly/kaverijoukkueita joihin ei tarvi välttämättä huikeeta pelitaitoa.
     
  4. AIF Moderaattori

    Rekisteröitynyt:
    23.07.2003
    Viestejä:
    6 583
  5. Zalasha

    Rekisteröitynyt:
    10.12.2003
    Viestejä:
    1 538
    Kiitti ehdotuksista!
     
  6. Jacques Moineau

    Rekisteröitynyt:
    08.11.2015
    Viestejä:
    48
    Tämä tuli myös ensimmäisenä mieleen ennen kuin olin ehtinyt edes lukea aloituspostausta loppuun :D Aina parempi, jos Salibandyporukka on sellaista, josta ainakin osa jaksaa lähteä vaikkapa oluelle vielä pelin jälkeen. Siitä sitten vain kalastelemaan kutsuja vaikkapa vapaamuotoisempiin menoihin ja sosiaalinen verkostontynkäsi on valmis. Uusiin ihmisiin tutustutaan parhaiten tuttujen kautta, ja se tuttu-verkoston aloittaminen onkin yleensä se eniten työtä vaativin homma. Onnea!
     
  7. Peridermal Jesus

    Rekisteröitynyt:
    01.02.2009
    Viestejä:
    2 809
    Ainut vaan, että sähly on varmaan turhin joukkueurheilulaji..
     
  8. Oestrus Taurus

    Rekisteröitynyt:
    30.10.2011
    Viestejä:
    2 414
    Itse en ole kokenut joukkourheilua omakseni. En tiedä johtuuko todellisuus esimerkiksi jalkapallon osalta siitä ensimmäisen luokan ensimmäisestä kipeästä osumisesta rintaan. Vaiko sittenkin siitä etten ole koskaa ollut motoriseti sittenkään se priima-aines, joka ei olisi aina se viimeinen valinta. Huono häviäjä kylläkin ja huono taktikoimaan pallon seuraavaa siirtoa. Jotenkin vaan siinä oli vahva oletus vielä jokunen aika sitten, että menestykseni joukkoepelissä olisikin jo Darwinin "voimakas yksilö" joka on luotu kestämään suureen joukkoevoiman murrosvaiheen yli.

    Ehkä niin ei sitten ollut, vaan vastoinkäymiset olivatkin varastoituessaan kehittynyt niin, että kivun vastaanottaminen jalkapallossa ei hyödyllisyyytenä tunne ohittavan luontaista väistöä. Edes skään sura pukuhuoneessa tai somessa, iskun kohtaaminen ei vaan vakuuta hyödyllisyyttään.

    Enpä oppinut koskaan luistelemaan, keskustelemaan syödessä ruokapöydässä tai kyseenalaistamaan sanaristikoiden hyvänolon tarjontaa. En myöskään oppinut olemaan se päällelimattu paperikasa, kopiota repliikeistä ja saman mielisyydestä. Sosiaalisuuus, se lähtee helposti liikkeelle kun puhutan esim. kyläpäälliköitä tai muita "kylähulluja". Ääni, se on valitettavasti sangen kova, mielipide voimakas ja omanlaatuinen. Ei kumminkaan niin voimakas, etteikö sitä voisi silloin tarkastella uudelleen.
    Esimerkiksi aloittaessani työt, minulle kehittyi voimakas suhde yhteen yksilöön. Tämä oli avoimempi kuin keskivertoparisuhde ja kesti muutaman kuukauden, avata hänen kaveripiirinsä minullekin. Emme olleet siis seksisuhteessa. Oli siis vahva mielipide ja kyläpäällikön vakuuttaminen. Kaikki tapahtuvat niin kuin baarissa, kyläpäällikön alaisen tai kolmannen osapuolen tuodessaan kuulemaansa omaa teoriaa. En usko, että joukkoeuorheilu avaisis niin avointa ilmapiiriä, jotka täydentäisivät samalla henkistä minää ja olisivat myös mielenkiintoisia.
     
  9. apeaapina

    Rekisteröitynyt:
    17.03.2014
    Viestejä:
    2 373
    Kansalaisopiston kurssit.
     
  10. Clef2

    Rekisteröitynyt:
    16.02.2014
    Viestejä:
    45
    Tuosta seinäkiipeilystä tuli mieleen ainakin joskus Teknarissa ollut juttu jostain gps-pohjaisesta mobiilisovelluksesta, mikä ymmärtääkseni juurikin etsii harrastuskavereita vaikkapa kiipeilyreissulle. Ehkä jotain sellaista?

    Toi joukkueurheilu yms. kurssittelu kuulostaa teoriassa oikealta, mutta siinäkin vaan käy aika usein niin, että porukka erkanee sieltä pukukopista tai luokkahuoneesta pelien jälkeen omille teilleen. Yleisestikin ottaen ystävystyminen aikuisena tai "valmiisiin" kaveriporukoihin pääseminen, on aika haastavaa. Toki sitä voi itse olla aktiivinen, ja lyöttäytyä/tarjota seuraansa.

    Sosiaalisuus sen sijaan on taito, jota voi harjoitella oli sitten mielestään ns. introvertti tai ei - sehän ei itsessään kuitenkaan takaa etteikö olisi yksinäinen, ironista kyllä.
     
  11. electron06

    Rekisteröitynyt:
    12.11.2006
    Viestejä:
    4 738
    Kyllä se kansantanhut voittaa.. :o
     
  12. Zalasha

    Rekisteröitynyt:
    10.12.2003
    Viestejä:
    1 538
    Kyllä tässä työtä tulee riittämään, tähän aikaan illasta lähentelee aina se pahin hetki kun on aikaa omille ajatuksille eniten. Tuo huomautus sosiaalisuudesta on aika hyvä ja osuva. Se vain tosiaankin pitää paikkaansa että vaikka olisi ollut päivän jossain juttelemassa niin illalla voi silti iskeä ahdistus. Johtunee siitä että ei niitä peruskavereita kiinnosta loppupeleissä miten sinun elämäsi menee. Kova paikka kun sellaiset välittävät ihmiset häviävät ympäriltä ja kaiken sen motivaation ja onnistumisen ilon voikin etsiä ja jakaa ainoastaan itsensä kanssa. Ei se oikein samalta tunnu.
     
  13. Zalasha

    Rekisteröitynyt:
    10.12.2003
    Viestejä:
    1 538
    Yön saldo: 5 tuntia unta. Painajaisia taas ja levotonta unta. Kyllä se tästä...
     
  14. cereal killah

    Rekisteröitynyt:
    20.06.2000
    Viestejä:
    3 244
    Yksi metodi on lääkitä syitä ja toinen metodi on lääkitä oireita. Tunnut ottavan asian aika tosissasi, eikä siinä mitään mutta sinulla lienee sosiaalisuuden tarve suurempi kuin mitä monilla muilla. Itse en esim. kovin usein näe kavereita, mutta ei se pahemmin oireile ahdistuneisuutena tai stressinä, osittain oma valinta. No, varmaan työkaverit minulla tavallaan täyttää sitäkin roolia elämässä. Varmasti kannattaa koittaa hankkia sitä kaveriporukkaa kun siihen kerta on motivaatiota, mutta siinä ohessa voi myös miettiä miten lääkitä noita aika vahvan kuuloisia oireita. Löytyy ihan laillistakin monenlaista adaptogeeniä siihen mielen tasapainon ylläpitämiseen ja siten myös esim. parempiin yöuniin.
     
  15. Pallokala1

    Rekisteröitynyt:
    15.07.2006
    Viestejä:
    196
    Jos onnistut houkuttelemaan naaraan satimeen niin sitä kautta usein löytyy kaikenlaista kontaktia. Itse olen saanut uusia kavereita ihan aikuisiälläkin puolison kavereiden miehistä. Tietenkin osa on täysin eri maailmasta ("oletko koskaan miettinyt mitä on elektronin ja atomin ytimen välissä?" -"ostin muuten just uuden spoilerin corollaan"). Mutta siinä vaiheessa kun naiset alottaa sen koti/vauva/vaatelässytyksen niin voi yleensä alkaa hieroa tuttavuutta miesporukassa. Ihan hyviäkin kavereita on löytynyt tätä kautta ja sitten pari tyyppiä, joiden seuraa välttelen viimeiseen asti.
     
    Viimeksi muokattu: 31.12.2015
  16. Lifeless

    Rekisteröitynyt:
    25.03.2000
    Viestejä:
    4 708
    Miitti (ei deitti) sivuiltahan loytyy paljon porukkaa ja tekemista. Eipa ole koskaan tarvinnyt yksin olla uudessa kaupungissa, vaikka sormet ja varpaat ei riita laskemaan jokaista kaupungia jossa elanyt.

    Esim:

    meetup.com
    allons-sortir.fr
    polyglotclub.com
    couchsurfing.com

    Ja paljon muita riippuen kiinnostuksen kohteista (noista loytyy ihan mita vain).

    Suomalaisiakin sivua varmaan on olemassa.

    Ja kun sen oman kiinnostuksen loytaa ja alkaa tuntemaan porukkaa, niin akkia huomaa etta samat naamat pyorii myos seuraavassa kaupungissa jonne muutat. Eli tunnet jo valmiiksi populaa vaikket koskaan olisi kaynytkaan siella.
     
  17. Drontal

    Rekisteröitynyt:
    30.09.2002
    Viestejä:
    493
    Tsekkaa löytyykö esim. meetup.comista mitään mielenkiintoisia ryhmiä?
     
  18. Purjake

    Rekisteröitynyt:
    18.11.2012
    Viestejä:
    113
    Oon 35v ja minulla on sama ongelma kuin aloittajalla, mutta en edes asu uudessa kaupungissa, vaan olen asunut täällä (Hesassa) jo vuosia. Mulla oli täällä aiemmin kavereita, mutta he ovat muuttaneet pois tai jääneet muuten vain kuvioista. Yritin alkuvuodesta elvyttää joitakin vanhoja kaverisuhteitani mutta tiemme olivat ajautuneet niin kauas toisistaan, että siitä ei oikein tullut mitään ja jäin taas yksin. Nuo kaverit ovat jokseenkin hyvin toimeentulevia ja itse tällä hetkellä pienituloinen niin se aiheutti myös ulkopuolisuuden/huonommuuden tunnetta ja statusahdistusta minussa.

    Minulla on samanlaista ahdistusta, kuristavaa oloa kuin aloittajalla. Sitä tunnetta on vaikea ymmärtää, jos sitä ei ole kokenut. Aiemmin, vaikka olin silloinkin jossain määrin yksinäinen, niin mulla saattoi kuitenkin olla tiedossa jokin miitti tai kaverin tuparit parin viikon päästä ja jo tietoisuus siitä, että on jotain tiedossa sai mut jaksamaan ja voimaan hyvin nuo pari viikkoa tapahtumaan asti. Mutta nyt kun ei ole mitään eikä kukaan pyydä koskaan mukaan mihinkään niin arjessa on enää vaikea jaksaa ja koko elämä tuntuu merkityksettömältä ja ankealta.

    Toivoisin, että olisi joku sosiaalinen palvelu, jossa voi saada kavereita. Kävin yksinäisten/masentuneiden vertaistukiryhmässä Kalliossa mutta siellä oli lisäkseni vain yksi asiakas - viisikymppinen, julkisia paikkoja pelkäävä siivojatäti ja tunsin tuon käynnin jälkeen itseni vielä yksinäisemmäksi.

    Alle 30-vuotialle on kyllä Helsingissä ja PK-seudulla vaikka mitä kivaa sosiaalista toimintaa. On Poikien talo, jossa voi hengailla muiden jätkien kanssa, on tietokonepeliryhmää ja maksuttomia liikuntaryhmiä työttömille vaikka sen seinäkiipeilyn harrastamiseen. Yksinäisyydestä kertovan mainoskampanjan hiljattain järjestäneellä HelsinkiMissiolla on yksinäisten tapaamisryhmiä alle 30-vuotiaille, mutta ei vanhemmille. 30v täyttäneille ei ole tarjolla mitään. Onko kyse siitä, että kolmekymppisen oletetaan jo rakentaneen kaveriverkostonsa vai pidetäänkö heitä menetettynä tapauksena? Kuitenkin vanhat kaverinsa voi myös menettää ja yksinäisyyden kokemuksen luulisi olevan vielä paljon raskaampi päälle kolmekymppisenä ja perhettömänä.
     
    Viimeksi muokattu: 31.12.2015
  19. Clef2

    Rekisteröitynyt:
    16.02.2014
    Viestejä:
    45
    Mites Facebook? Nyt:hän jokin aika uutisoi jonkun yksinäisen helsinkiläisnaisen kampanjasta siellä saman asian tiimoilta näin: http://nyt.fi/a1448426665192

    Vaikea uskoa, että sillä olisi mitään merkitystä, onko 29v yksinäinen vai 35v yksinäinen...
     

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti