Sydänsurut vol. XIIXVI

Viestiketju alueella 'Yleistä keskustelua' , aloittaja F[r]iend, 23.01.2006.

NOSTOJA MUROPAKETIN SISÄLLÖSTÄ
  1. ie1

    Rekisteröitynyt:
    01.01.2013
    Viestejä:
    6 523
    Kai sitä 13v jälkeen (tai jo aikanakin) voi jo vähän muitakin katsella..
     
  2. Samuli_Pamuli

    Rekisteröitynyt:
    11.07.2014
    Viestejä:
    140
    Kiitos, tää oli hyvä, huojentava video. Tuntui että uskaltaako tässä nyt näitä vatvoa ja työmaavessassa käydä hiljaa välillä silmiä kuivailemassa.

    Nyt vielä löytyi uusi pohja, muksut ovat soitelleet että tulisin kotiin.
    En kyllä arvannut miten pahalta se voi tuntua kun nuorempi on saanut päähänsä että koko juttu on hänen syynsä ja hän lupaa olla kiltisti, jos vain sillä tulen takasin kotiin.
    Saa olla aika autisti jos ei sydämessä asti satu.

    Huh huh aika paljon itkettänyt tänäiltana.

    Vaikka eivät ihan omia olleetkaan, niin siltä ne ovat tuntuneet tässä jo jonkin aikaa.
     
    Viimeksi muokattu: 14.06.2017
  3. trotor

    Rekisteröitynyt:
    15.09.2013
    Viestejä:
    877

    Huh, aika rankkaa! Toivottavasti jaksat pysyä aikuisena ja olla lapsille neutraali ja selittää (vaikka olisi valettakin) että tämä on yhteinen päätöksenne ja hyväksi tms. Tai ainakin ettei se missään nimessä ole lapsen syytä vaan aikuisten asia.
     
  4. Temptationnn

    Rekisteröitynyt:
    13.12.2009
    Viestejä:
    283
    Pääsipäs aihe karkaamaan kauas, mutta minähän se satuin tarinani kanssa paikalle näin heti vuoden alkuun. Joulukuussa päättyi meikäläisen n. 1.5v parisuhde oikein sopivasti juhlien alla ja juhlafiilikseni oli näin ollen koko juhla-ajan suorastaan katossa.

    Jo jonkun aikaa, viikkoja tai ehkä pari kuukautta on mennyt asiat huonompaan suuntaan kunnes lopulta emme enää olleet kovin paljoa tekemisissä edes viestien muodossa. Syynä tähän on naisen äärimmäisen stressaava ja kiireinen elämäntilanne niin opiskellessa kuin perheessä, jossa on asiat synkästi vähän joka rintamalla. Kyseessä oli vieläpä etäsuhde, joka ei ainakaan helpottanut tilannetta. Kovasti koitin taistella suhteemme puolesta etenkin sillä hetkellä, kun tajusin itsekin kuinka henkisesti rikki naiseni alkaa olemaan elämänsä kiemuroihin. Kenties liian myöhään, joskin itselläni ei ollut noihin asioihin osaa eikä arpaa.

    Rakastavana miehenä olin tietysti aina tukena, tai ainakin yritin olla ja ennen kaikkea halusin olla. Se ei kuitenkaan tuntunut menevän naiselleni päähän, vaan hän oli ongelmiensa kanssa yksin tai opiskelukavereiden kanssa. Tästä otin kieltämättä kovasti itseeni, mutta lopulta taidan ymmärtää syyn koska etäsuhteessa pelkkä viestien välityksellä tukeminen on hankala toteuttaa. Suhteemme ei alkanut etäsuhteena, vaan muuttui sellaiseksi puolisen vuotta sitten naisen aloittaessa opiskelut. Näimme nyt toki aina viikonloppuisin, kunnes naisen ongelmat alkoivat jatkumaan myös viikonlopulle ja myös niistä yli, ollen ns. päällä jatkuvasti. Näkemiset vähentyi ja pikkuhiljaa myös kommunikaatio viestienkin välityksellä. Voisin toki sanoa, että kaikkeni tein suhteen eteen, mutta käytännössä en kyennyt tekemään paljoakaan, koska en missään vaiheessa saanut siihen mahdollisuutta.

    Yhdessä vaiheessa aloin myös kyseenalaistamaan, miten minulle ei muka riitä aika tai energia, kun viestin kirjoittaminen ei oikeasti halutessaan vie kovin montaa minuuttia päivässä. Onko se vain halusta kiinni? Minusta on. Opiskelukavereiden kanssa hänellä kuitenkin tuntui toisinaan riittävän aikaa iltaisin esimerkiksi katsoa elokuvia tai ihan vain keskustella, joten on valheellista väittää, etteikö poikaystävän kanssa kirjoitteluun olisi muka aikaa. En kuitenkaan usko mihinkään pettämiskuvioihin tai muuhun, tiedän ettei taustalla ole mitään muita miehiä. Tai mistä minä voisin tuon tietää, enhän ole siellä näkemässä tilannetta. Luottamuspuoli oli kuitenkin aina täysin selvä, eikä ole kertaakaan suhteen aikana ollut edes pientä epäilystä mistää epämääräisestä.

    Ymmärrän sinänsä naiseni puheet erotilanteessa, että asioiden paine on hänellä niin kova, ettei aikaa suhteelle yksinkertaisesti ole. Tai jos on aikaa, niin energiaa ei ole yhtään. Tiedän tuon tunteen itsekin, omakin työ on toisinaan niin stressaavaa ettei ole halua olle kenenkään kanssa missään tekemisessä vaan pienet vapaat hetket olisi mielummin yksin lepäilessä. No, naisellani tämä stressaava tilanne on jatkunut jo enemmän tai vähemmän kuukausia koko ajan pahentuen ja on aistittavissa loppuunpalamista. Silti, uskoin että parempia aikoja olisi edessäpäin koska eihän suhteessaamme ollut oikeastaan mitään vikaa ja rakkauttakin sekä läheisyyttä on ollut alusta asti runsain mitoin. Nämä paremmat ajat koittaisivat tosin todennäköisesti vasta hänen valmistumisen jälkeen parin vuoden päästä, mutta silti - olisin ollut tavallaan valmis kestämään tämän pitkähkön alamäen ja kärsimään sitten vaikka itsekin, koska uskoin löytäneeni sen kliseisen oikean itselleni. Näin ei kuitenkaan käynyt ja pitkän itkuisen keskustelun päätteeksi päätettiin erota. Kenties näin on parempi, kenties ei. Hyvin sekavat fiilikset oikeastaan vieläkin, vaikka olin henkisesti valmistautumassa eroon jo muutamia viikkoja. Silti, itse erotilanteessa tuntui happi loppuvan. En oikeastaan kyennyt lopuksi edes kunnolla puhumaan vaan lähinnä koitin pitää itseäni kasassa. Viimeisten tavaroiden vaihdon jälkeen kaikki pysähtyi, hyvä kun ei hengitys lakannut.

    Anyways, kaipa tämä tästä. Paljon uutta opin suhteen aikana mutta kaikella aikansa. Surettaa menettä elämästään niin tärkeä ihminen, kaikista tärkein, joka on tukenut itseäni todella paljon. Etenkin, kun itse suhteessamme ei ollut tosiaankaan juuri mitään vikoja. Taustalla olleet asiat naisen puolelta kaatoivat kuitenkin koko kulhon. Surettaa myös menettää kokonaisuus, johon kuuluu hänen perhe ja kaverit joista tuli myöskin itselleni tärkeitä ihmisiä. En asu kotipaikkakunnalla, joten heidän merkitys korostui entisestään.
     
  5. ?

    Rekisteröitynyt:
    20.06.2007
    Viestejä:
    7 283
    Kaksi vaihtoehtoa, joko on löytänyt uuden miehen tai sitten tunteet sinua kohtaan on kaikonneet. Sellaista stressiä ei ole, että ei paria viestiä jaksaisi kirjoittaa, jos on tunteita toista kohtaan. Mutta mitäpä sitä pohtimaan kun ei se tässä tilanteessa auta mitään, kun toinen ei halua olla sinun kanssa.
     
    Viimeksi muokattu: 02.01.2018
  6. siperiankuu

    Rekisteröitynyt:
    13.12.2016
    Viestejä:
    563
    Suhde loppui koska se ei ollut naiselle antoisa. Joko asia oli niin jo muuttohetkellä tai sitten suhde vain kylmeni etäisyyden myötä. Joka tapauksessa on aika selvää kirjoittamasi perusteella, että nainen on dumpannut sinut mielessään jo kuukausia sitten mutta antanut uutisen odottaa, tai ehkä toivonut sinun kyllästyvän ja haluavan eroa itsekin. Virallisen eron ajoittaminen joulun alle kuulostaa siltä, että nainen on ollut uuden pokansa kanssa ja halunnut rauhan sielulleen, joten siinä vaiheessa on sitten katkaistu vanhat siteet lopullisesti.
     
    Viimeksi muokattu: 02.01.2018
  7. Temptationnn

    Rekisteröitynyt:
    13.12.2009
    Viestejä:
    283
    Ehkä kuitenkin turhan traagisen kuvan onnistuin antamaan siitä, miten suhteemme eteni viimeisillä viikoilla, mutta toisaalta enhän minä koko totuutta tietenkään voi tietää. Kuten en ihan koko totuutta hänen ongelmistaan voi tännekään kirjoittaa.

    Kuitenkin, sen verran hänet olen oppinut tuntemaan että ulkopuolisia tässä kuviossa ei ole mukana. Ajankohdaksi valikoitui joulun alla oikeastaan minun tahdostani, koska en halunnut enää pitkittää tilannetta lopputuloksen ollessa oikeastaan aika selkeä. Olisimme voineet erota jo useampi viikko sitten koska silloin alettiin vakavasti keskustelemaan tästä meidän tilanteesta, mutta mielestäni tälläiset keskustelut hoidetaan kasvotusten ja sitä myös häneltä vaadin. No, joulun alla sattui olemaan sellainen ajankohta kun molemmat ovat kotonaan ja tavattiin keskustelemaan asiat halki. Toki ero ei ollut tässäkään keskustelussa tavoittelemani lopputulos, mutta kun kunnolla pääsee juttelemaan alkaa asiat kummasti selviämään.

    Asiallahan on aina monta puolta, yhtenä on meidän molempien nuori ikä (itse 25, nainen pari vuotta nuorempi). Meistä minä olin se, joka on jo koulut käynyt ja asettunut taloksi. Hän vasta rakentamassa elämäänsä (vkl tulee vanhempien luo). Todennäköisesti tässä se syy oikeastaan olikin, turhan vaikea tilanne tuossa iässä ja parisuhde koitui turhan raskaaksi taakaksi, kenties turhaksi taakaksi kun ei tarkalleen tiedä mitä tulee tapahtumaan asuinpaikkakunnalle jne kun hän valmistuu. Ikävä todeta, mutta kävi perinteinen ”tavattiin liian aikaisin”-skenaario, mutta omapahan oli valintani kun iskin silmäni eri elämäntilanteessa olevaan ihmiseen. Toki edelleen, kyseinen ihminen tulee olemaan aina mielessäni tärkeä ja rakas ja toivonkin hänelle pelkkää hyvää, kuten varmasti hänkin minulle.
     
  8. yannara

    Rekisteröitynyt:
    28.04.2003
    Viestejä:
    11 740
    Ei jumalauta, parhaan neuvon jonka voin teille antaa on - lopettakaa E-pillerit! Me alettiin muksua jyystää niin yllättäen sängystä löytyi ihan "vieras" nainen (hyvällä tavalla siis). Toinen, mitä olen viime vuodet kelannut näin 35v:na, on, että älkää tuhlatko aikanne, elämä on liian lyhyt arpomiseen ja parisuhteesta pitää nauttia. Miehillä pelikenttä muuttuu valtavasti 20v vs. 30v. Jälkimpänä, kaikki kortit ovat teidän käsissä.
     
  9. Marshal

    Rekisteröitynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 353
    varmaan on kyseessä reilusti alta 30v emäntä kun noin lapsellisiä höpöttää - stressi ja kiire ovat molemmat teennäisiä ja itseaiheutettuja, mutta niitä on hyvä käyttää tekosyynä kaikelle ja alta 30v on vielä niin lapsi että todellakin käyttää noin läpinäkyviä asioita "oikeina syinä". Kyllä ne oikeat syyt ovat mielestäni ihan jotain muita, veikkaisin että hän on saanut kikujua joltain muulta.

    EDIT : On jotenkin surkuhupaisaa lukea joka kerta näitä äijien vuodatuksia joissa mennään tosi syviin vesiin kuten yllämainitun pitkä kirjoitus kaiken maailman energioista, kyseenalaistamisista ja hapenpuutteesta, vaikka ne naisten syyt ovat hyvin yksinkertaisia, kuten vieras kikkeli tai parisuhteen kylmeneminen. Se minkälaisen kuvan ne naiset tilanteesta miehelle antaa/valehtelee , puhuen kaiken maailman koukeroita energioista ja muusta roskasta, saa varmasti miehen pään sekaisin sinullekkin on varmasti tapahtunut ja lopputulos on tuollaista kirjoittamaasi tunteellista sianoksennusta. Osaisivatkin sanoa asian syyn suoraan niin säästyisi moni vatvominen ja arvuuttelu.
     
    Viimeksi muokattu: 03.01.2018
  10. SundeR

    Rekisteröitynyt:
    11.09.2003
    Viestejä:
    4 992
    Onhan näitä skenaarioita varmaan kiva miettiä jos jonkin laista. Ehkä nainen onkin tajunnut että on lesbo? Tai on jouluksi mennyt jonkun jätköporukan gang-bangättäväksi?

    Mitään helvetin hyötyä ei ole tuollaisia skenaarioita miettiä.
     
  11. siperiankuu

    Rekisteröitynyt:
    13.12.2016
    Viestejä:
    563
    No emmä tiedä. AP kuulosti niin siirappiselta, että hän varmaan velloo itsesäälissä ja kuvittelee ryssineensä homman ja että nainen on viaton tilanteen uhri. Tästäkään ei ole mitään hyötyä vaan luultavasti jopa haittaa, jos ottaa henkistä taakkaa jostain itse keksimästään skenaariosta vaikka realiteetit ovat suhteellisen yksinkertaiset. Sitä tuossa yllä Marshalkin näyttää sanoneen.
     
    Viimeksi muokattu: 03.01.2018
  12. Temptationnn

    Rekisteröitynyt:
    13.12.2009
    Viestejä:
    283
    Olenko artikuloinut jotenkin epäselvästi? En tiedä miten muka kuulostan siirappiselta, kun vaan kerroin tilanteen ja mikä mua tässä harmittaa. Oikeastaan vituttaa. Ja miksei vituttaisi? Tottakai ero on kova paikka kaikille, ellei ole jotenkin tunteeton.

    Itsesäälissä en kyllä aikonut kieriä enkä varsinkaan pidä naista uhrina. Uhrihan olen tässä minä, koska naisen tilanne ei minua enää niinkään hetkauta - se ei enää kuulu elämääni eikä näin ollen huolenaiheisiin.

    Sen sijaan muut miehet... noh, en ole toki sinisilmäinen mutten edelleenkään usko sen olevan syynä.
     
  13. AIF Moderaattori

    Rekisteröitynyt:
    23.07.2003
    Viestejä:
    6 585
    Tääl nyt tarjotaan joka ikisen eron syyksi sitä, että muija halus toista munaa tms.

    Stressi tuskin itse oli syynä eroon, mutta stressitilanne osoitti todennäköisesti exällesi, että vaikeassa tilanteessa hän haki tukea ystävistään eikä sinusta. Se varmasti tuntui hänestä pahalta ja varmaan myös epäreilulta sua kohtaan. Tunteet kuitenkin johtaa tuollaisessa tilanteessa, minkä seurauksena homma vain jatkui. Teidän yhteydenpito väheni, ja hän huomasi ettei oikeastaan kaippaakkaan sitä enempää, vaan kaverit ovat kivempia. Saatoit tuntua jopa taakalta tai velvollisuudelta, johon oli pakko panostaa edes jonkin verran, ettei tuntisi itseänsä ihan paskaksi.

    Tällaisessa tilanteessa ei oikeastaan ole muuta vaihtoehtoa kuin lopettaa suhde. Varsinkin vaikeat tilanteet osoittavat, ketkä ovat sinulle tärkeimpiä. Asia olisi voinut olla myös niin, että hän ois hakenut sulta tukea, mutta sä et ois halunnut tai osannut sitä antaa. Et olisi pystynyt kokemaan empatiaa ja samaistumista häneen. Tällöin tilanne olisi käytännössä samanlainen kuin nyt.
     
  14. Tatuks

    Rekisteröitynyt:
    16.08.2004
    Viestejä:
    3 500
    Totta. Tänne voi kirjoittaa esim. "Petin vaimoa sen parhaan ystävän kanssa meidän omassa vuoteessa ja se yllätti meidät kesken aktin. Viikko sitten tuli ero, nyt on tosi paha fiilis." ja joku tulee mainitsemaan "Se sai kikkeliä muualta".
     
  15. Temptationnn

    Rekisteröitynyt:
    13.12.2009
    Viestejä:
    283
    Hyvä pointti, oikeastaan tämä skenaario oli itseltäni jäänyt jotenkin unholaan. Tuon tapaista nainen oli minulle useasti sanonutkin tässä loppuaikoina. Hänelle oli loppupeleissä helpompaa puhua ongelmistaan kavereidensa kanssa, koska heillä ei ole ns. ”Omaa lehmää ojassa”, toisin kuin minulla.

    Jälkimmäinen osio niin ikään pitänee paikkansa, kun jälkikäteen muistelen asioita. Kyllähän minulle puhuttiin aina kaikesta, haettiin tukea. Ehkäpä hän kuitenkin enemmän haki kuuntelijaa, kun taas minä olen sen luontainen että alan välittömästi etsimään ratkaisuja ja peilaamaan omiin kokemuksiin vastaavanlaatuisista tilanteista ja etsiä sitä kautta ratkaisuja. Melko usein tälläiset keskustelut päättyivätkin siihen, että minä en mukamas osaa kuunella, enkä ymmärrä tilannetta. Olen tosin edelleen sitä mieltä, että moni hänen ongelmistaan oli vahvasti ylidramatisoitu, enkä itse varsinaisesti pitänyt niitä missään vaiheessa ylitsepääsemättöminä. Exä kuitenkin otti ne kaikesta huolimatta raskaasti ja ns. lähelle sydäntä.

    Noh, jälkiviisastella voi aina mutta kaipa tässä myöskin vain sattui erilaiset luonteet vastakkain. Joskin väitän että enemmän tässäkin oli kyse asetelmasta mies - nainen ja ongelmanratkaisu/ongelmankäsittelytaidot. Tuntuu aikaisempienkin kokemusten perusteella, että naiset vaan stressaa aina jotain ihan käsittämätöntä, siinä missä mies ratkaisisi asian heti tai vähintäänkin olisi liikoja stressaamatta.
     
  16. G-MIES JERRY COTTON

    Rekisteröitynyt:
    20.03.2001
    Viestejä:
    10 629
    Sitten on tietty vielä se, että vähän päälle kaksikymppisenä solmitut suhteet nyt vaan tapaavat loppua, etenkin jos toinen on vasta menossa opiskelemaan. Turha sitä on niin syvällisesti analysoida. Jos ei olisi loppunut yhteen asiaan niin olisi varmaan ennen pitkää toiseen. Ei siitä oikein edes voi etsiä virheitä, mitä välttää tulevaisuudessa kun eron syyt on jotenkin sidoksissa täysin erilaisiin elämäntilanteisiin. Toinen on jo elämänsä suunnan jotenkin ottanut ja toinen vasta tutustumassa niihin "lopullisiin" merkittäviin tuttavuuksiinsa.
     
  17. Ulle Göranson

    Rekisteröitynyt:
    18.06.2012
    Viestejä:
    3
    Pakko jonnekin kirjoitella hieman omasta tilanteestani, kun meinaa henkinen paha oloa tuntua jo kropassa fyysisesti. Keksin tämän muron, vaikkei tänne juuri ole tullut koskaan mitään kirjoiteltua. Jospa täältä joku jaksaisi tsempata :)

    Oma tilanteeni siis lyhykäisyydessään: Takana pitkä huonosti toiminut suhde, joka oli viimeiset vuodet lähinnä pelkkää kaveruutta. Saatiin homma lopulta hoidettua eroksi asti ja sen jälkeen olo on ollut omituinen, mutta jollain tavalla paljon aiempaa parempi. Kuitenkin aiemmasta parisuhteesta saattaa jonkinlaista tavaraa olla kertynyt pääkoppaan, joka tässä nyt purkautuu sitten samalla.

    Eron jälkeen siis tapasin pian aivan 10+ tytön, jonka kanssa viestiteltiin pitkään ja ehdittiin lopulta myös tapaamaan. Välillämme oli jonkin verran välimatkaa, joten tapaamisten järjestäminen oli melko työlästä. Ihastuin tähän tyttöön aivan kympillä ja myös hänen ihastuminen minuun vaikutti olevan aitoa ja vahvaa.

    Muutama viikko sitten keskustelumme alkoi valitettavasti ykskaks kuivahtamaan. Olimme pyrkineet järjestämään jälleen yhteistä viikonloppua, mutta ihan aidoista syistä tämä jouduttiin perumaan (mm. oma sairasteluni). Päättelin viestien vähenemisestä melko pian, että kyseinen neiti oli sitten tänä kyseisenä viikonloppuna löytänyt itselleen uuden prinssin ja minun osalta linjat laitettiin hiljalleen kiinni. Kerroin hänelle, että suurin toiveeni on, että hän kertoo jos on löytänyt jonkun toisen. Kuitenkaan hän ei myöntänyt mitään ja puheluissa ja viesteissä antoi vielä osittain sellaista kuvaa, että haluaa nähdä minua ja on yhä minuun erittäin ihastunut. Hän myös hieman tylysti sai minut kokemaan huonoa oloa siitä, että epäilen hänen tunteitaan minua kohtaan.

    Lopulta, paljon myöhemmin, sain häneltä puristettua totuuden tästä toisesta miehestä. Tuntui pahalta tajuta, että hän oli erittäinkin pokalla valehdellut minulle menoistaan. Ehkä eniten ärsytti, että hänellä ei vain ollut pokkaa sanoa minulle suoraan totuutta ja tällä tavalla pitkitti tuskaani esittämällä vielä hieman kiinnostunutta. Minulle tuli siis vielä ajoittain kivoja kuvia ja puolittaisia ihastumisen tunnustuksia samalla, kun neito oli matkalla tämän uuden miehen luo viikonloppua viettämään. Samalla minulle päin kertoiltiin kaikenlaisia tekosyitä siitä, miksi emme voikaan nähdä.

    Syö siis aivan hemmetisti miestä se, että tunteita jäi häntä kohtaan erittäin paljon. Järki ei mahda tunteelle mitään ja vaikka tiedän, että kyseinen petollinen suhde olisi jatkossakin tehnyt minulle vain pahaa, ikävöin häntä aivan järkyttävän paljon koko ajan. Ihmisen mielen ärsyttävä piirre on se, että kun ihastumisen kohde viilentää tunteensa, alkaa itse vain himoita häntä yhä enemmän. Olen prosessoinut asiaa ystäville juttelemalla, kirjoittamisella, hemmetinmoisella kuntoilulla ja liikunnalla, sekä töiden tekemisellä. Tyhjinä hetkinä ajatukset kuitenkin taas nousevat pintaan. Myös tunteiden kirjo on yllättänyt ja huomaan olevani jonkinlaisessa vikasietotilassa. Keho heittelee randomilla tunteita vihan, katkeruuden, äärettömän ikävän ja jopa maanisen iloisuuden välillä. Tiedän, että aika auttaa. Tavallaan jopa huvittaa tämä voimakkuus millä pääkoppassa nyt myrskyää. Kuitenkin varsin tasaisena ja vakaana ihmisenä olen aina itseäni pitänyt, eikä asiat yleensä pahemmin hetkauta.

    Kesää kohti joka tapauksessa parempia aikoja toivoessa. :)
     
  18. ?

    Rekisteröitynyt:
    20.06.2007
    Viestejä:
    7 283
    Ota itseäsi niskasta kiinni. Meinaan tapasit tytön kerran ja pari viestiä vaihdettiin ja nyt on helvetin paha, vihainen, maaninen ja masentunut olo kun "suhde" meni poikki. Tottakai se pahalta tuntuu kun ihastus ei toiminutkaan mutta joku realismi kannattaa kuitenkin olla.
     
    Viimeksi muokattu: 26.04.2018
  19. abneri

    Rekisteröitynyt:
    08.02.2017
    Viestejä:
    188
    Ulle Göranson: Olisiko käynyt nin vanhanaikaisesti että odotukset ja haavekuvat uudesta,paremmasta suhteesta aiheuttavat tilanteeseen kohtuuttoman kovan rekyylinpotkun?

    Ehkäpä se aikaisempi pitkä,toimimaton suhde jätti senverran kaipuuta kokea kunnon parisuhde että nyt kaikki pykäykset tuntuvat maailmankaatavilta?

    Omakohtaisen kokemuksen perusteella suosittelen suhteen päättymisen jälkeen kunnon hengenvetotaukoa ja oman pakan selvittämistä rauhassa.

    Kyllä se siitä,ajan myötä helpottaa.Koitahan jaksaa.
     
  20. Ulle Göranson

    Rekisteröitynyt:
    18.06.2012
    Viestejä:
    3
    Kiitos, järkevän oloisista sanoista. Veikkaan että asia on juurikin näin. Ja aiemmalle kirjoittajalle sanoisin, että ihmettelen itsekin omaa reagointia. Ehkä se kusetetuksi tulemisen fiilis oli tässä se viimeinen niitti mitä ei enää vaan jaksanut. Kyllä tästä kuitenkin noustaan, se on varmaa.
     
  21. Sabre

    Rekisteröitynyt:
    13.10.2004
    Viestejä:
    186
    Hmm.

    Omasta mielestäni tuommoisessa tilanteessa ei kannata jäädä jankkaamaan tai "puristamaan" mitään irti. Jos vaikuttaa siltä, että neito on etäinen niin tottakai siinä on hyvä tsäänssi, että uusi prinssi on elämään ilmestynyt. Omaa tilannetta ei paranna olemalla takertuvainen ja pommitella toista sen tekemisistä.

    Kannattaa vain ilmoittaa, että neito tietää mistä saa kiinni, jos kiinnostaa tsiigailla ja sen jälkeen omasta puolesta radiohiljaisuus. Eihän se helppoa ole, kun tunteita on, mutta säästää omaa mielenterveyttään ja arvokkuuttaan.

    Itsekin olen tässä sekä onnistunut että epäonnistunut.
     
  22. Ulle Göranson

    Rekisteröitynyt:
    18.06.2012
    Viestejä:
    3
    Juuri näin tein kyseisen ihmisen kanssa. Linjat on kiinni ja pysyy, enkä ajatellut vappukänneissäkään niitä raotella. Ja siis mielestäni käyttäydyin koko keissin hyvin epätakertuvaisesti. Hän tietää mistä minut saa kiinni jos jatkossa on asiaa. Toisaalta jos hän jostain syystä sattuisi ottamaan vielä yhteyttä (tiedän ettei ota) niin saisi kyllä aika vakuuttavien anteeksipyyntöjen kera esittää asiansa.
     
  23. Marshal

    Rekisteröitynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    2 353
    Älkää tosiaan olettako liikaa naisasioissa, kannattaa jatkuvasti tunnustella ja tiedustella heiltä varovasti, koska naiset todellakin ovat loistavia peittämään omat tunteensa, ts. voivat olla todella kiinnostuneita vaikka ulkoisesti eivät vaikuttaisi kiinnostuneilta tai toisinpäin, voivat vaikuttaa erittäin kiinnostuneilta vaikka eivät lainkaan ole.

    2017 kesällä tehtiin töitä keskustassa eräälle rakennusfirmalle (sivuseikka), ja erään palvelutoimittajan asiakaspalvelunaisen kanssa oletin että kiinnostusta on kun päivittäin keskustassa lyhyesti moikkailtiin ja joskus juteltiin, se miten hän puhui ja pyysi juttusille välillä vaikka ei mitään syytä aina ollut, ikään kuin tikusta asiaa ja oli yleensä jotenkin siinä "leijumassa" aina ympärillä, sekä punastellen kun joutui kanssani jutustelemaan. Seurasin tätä viikon ja olin 100-varma että nyt, varsinkin kun kuulin hiukan huhuja että samanmoista, joten rohkaisin itseni ja kysyin vähän kömpelösti tietenkin että haluasiko hän joskus lähteä mukaani ulos : nainen meni hämilleen,oli yllättynyt todeten "oikeesti?" mutta jotenkin vetäytyi siihen ujoon työrooliinsa äkkiä tutkiessaan puhelimensa kalenteria ja toteamaan että voi kyllä ottaa minuun yhteyttä tarvittaessa, kun mun sähköposti ja puhelin löytyy tai vaikka facessa. Työni loppui pian tuon jälkeen, mitän ei koskaan kuulunut ja tähän päivään asti en tiedä mitä hän ajatteli. Ainoa hyvä jäi mieleen tuosta että rohkaisin itseni ja kysyin tuota, jos en olisi kysynyt niin olisi harmittanut todella paljon, oli vaan pakko kysyä vaikka tein siinä sivussa itsestäni täysin pellen.

    Sellasia mysteerejä naiset ovat että tuon jälkeen päätin että turha yrittää naisia ymmärtää/tulkita, se ei vaan onnistu. Ei auta muu kun sanoa ne asiat jotka haluaa sanoa ja toivoa että onnistuu, se on herran hallussa miten ne reagoi.
     
    Viimeksi muokattu: 24.10.2018
  24. S62B50

    Rekisteröitynyt:
    16.06.2009
    Viestejä:
    7 270
    Miehet tulkitsee vain väärin. Jos nainen juttelee tai on ystävälkinen, niin ei se tarkoita naisen olevan kiinnostunut. Tästä on hyvä meemi netissä.

    Tuo oli vain sun kuvitelmaa, ei muuta.

    Jätit itse asian roikkumaan ja odottamaan yhteydenottoa. Siinä tuli virhe jo itsessään.
     
  25. poroGOD

    Rekisteröitynyt:
    22.10.2002
    Viestejä:
    3 412
    Tätä voisi vähän nostella taas...

    Miten kauan kestää ja kuinka tukahduttaa ihastus toiseen ihmiseen (esim. duunikaveriin)? Voiko tämän energian jotenkin muuttaa joksikin positiiviseksi muuksi - kun ei todellakaan halua lähteä räjäyttämään universumia hyppäämällä itsekkääseen ihmisuhdedraamaan tässä elämäntilanteessa...

    Kokemuksia?
     

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti