Sydänsurut vol. XIIXVI

Viestiketju alueella 'Yleistä keskustelua' , aloittaja F[r]iend, 23.01.2006.

NOSTOJA MUROPAKETIN SISÄLLÖSTÄ
  1. Keljumus

    Rekisteröitynyt:
    26.09.2007
    Viestejä:
    1 065
    Eipä se muistuttelu lopu vissiin ikinä. Ongelmana on varsinkin se, että helposti mieleen jäävät ne parhaat muistot. Itselläni nyt noita ikäviä fiiliksiä tulee lähinnä parin päivän keitottelun jälkeisessä masennusmorkkiksessa.

    Ja voihan sitä tietysti olla tyytyväinen siitä, että on niitä hyviäkin muistoja. Harvemmin niihin haikeuden tunteisiin kuitenkaan kuolee, tunteepahan olevansa elossa. Leukaan kuitenkin tulee sattumaan uudestaan ja uudestaan elämän aikana, parempi totutella asiaan.
     
  2. crafturs

    Rekisteröitynyt:
    25.04.2009
    Viestejä:
    645
    Juttua ollut päällä erään työkaverin kanssa, joka on kihloissa. Ovat olleet monta vuotta yhdessä ja löytyy kaikki yhteiset asunnot sun muuta. Hän aloitti koko jutun ja sanoi olevansa kiinnostunut minusta. Itselläkin oli ollut ehkä jotain tunteita häntä kohtaan jo aiemmin ja kiinnostuin heti tuon avautumisen jälkeen enemmän.
    Seksiä ei olla harrastettu, mutta muutaman kerran ollaan suudeltu kun ollaan nähty.

    Ensimmäinen kuukausi oli hienoa aikaa. Hän flirttaili avoimesti ja meillä oli hauskaa asian kanssa. Nyt toinen kuukausi ollut aika hankalaa. Hyviä ja huonoja hetkiä riittää. Huomaan olevani todella kiinnostunut ja tuon asian usein esille ja se häntä hiukan pelottaa. Ei halua loukata miestään liikaa ja sen ymmärrän kyllä. Sanoo tarvitsevansa aikaa miettimään miten asioita. Muijan luonteen tiedän ja hän stressaa todella paljon asioista.

    Itsellä vain ei oikein maltti riitä asian kanssa. Pelottaa että olenko vain joku hetken haave hänelle ja jotain vaihtelua, kun ovat niin pitkään olleet jo yhdessä. Usein tulee läheteltyä helliä viestejä, joihin hän ei aina vastaa. Tuntuu että tällä innokkuudella työnnän häntä vain kauemmas itsestäni.

    Pari viime kertaa joita ollaan töiden ulkopuolella nähty, niin yleensä joissakin juhlissa työkavereiden ympärillä. Eli oikeastaan mitään ei voi tapahtua, kun on silmäpareja ympärillä. Ne hetket jotka ollaan kahden oltu noissa tilaisuuksissa ovat yleensä olleet väittelyä. Vaadin häntä aina näyttämään sen että oikeasti haluaa olla kanssani, johon hän aina toteaa että haluaa aikaa ja ei uskalla tehdä mitään, jos joku huomaisi tai muuta.

    Olen miettinyt asioita hänen kannaltaan ja onhan tuo tilanne aivan kauhea. Pitkään ollut yhdessä jonkun kanssa, yhteiset asunnot, kaverit jne. Sitten on kiinnostunut toisesta, joka vaatii jatkuvasti jotain tapahtuvan asian suhteen.

    Miksi aina pitää ne suurimmat tunteet luoda sellaista kohtaan, jota on vaikea tai mahdoton saada? Pitääkö aina asioihin saada haastetta.

    Pari kertaa ollut todella lähellä se että olisin sanonut "lopetaan koko juttu", mutta sitten kun hänet näkee niin tajuaa että haluaa tätä juttua...
     
  3. Rafu

    Rekisteröitynyt:
    08.10.2001
    Viestejä:
    285
    Ei se aio jättää sitä kultaansa. Sun piti olla salarakas mutta omma kusee kun sinä haluat olla oikeasti yhdessä ja julkisesti.

    jos ei riitä että olet muutaman viikon ajan tuomassa jännitystä elämään muijalle kunnes löytää seuraavan kiinnostuksenkohteen niin anna olla.

    Muiden silmissä muuten näyttää siltä että sinä ahdistelet varattua naista joka koettaa hienotunteisesti olla välitämättä ja pysyä kaukana. Saat stalkkerin maineen työpaikalla..
     
  4. Zalasha

    Rekisteröitynyt:
    10.12.2003
    Viestejä:
    1 538
    Crafturs, tuohan on helppo. Sinulla ei ole mitään velvoitteita tätä naista kohtaan niin jatkat niin kauan kun se tuntuu kivalta. Voit samalla tehdä mitä muuta huvittaa niin ei ole mistään pois. Unohdat ne moraaliset ongelmat, ei sen naisen ja miehen välinen juttu koske sinua millään tavalla josset edes tunne sitä miestä. Jos se jättää sen niin jättäisi luultavasti ilman sinuakin.
     
  5. Rafu

    Rekisteröitynyt:
    08.10.2001
    Viestejä:
    285
    Eikö sulla ole koskaan ollut sellaista naispuoleista kaveria jonka kanssa on kiva jutella ja pitää hauskaa mutta joka ei kuitenkaan ole sillälailla viehättävä että sitä haluaisi koskaan panna?
     
  6. Bender

    Rekisteröitynyt:
    26.08.2002
    Viestejä:
    17
    Miksi se muka vaikuttaisi mitenkään jos tuntisikin miehen? Onko se sitä kaksinaismoraalia, että kaverin naista ei saisi viedä? Ja mikseihän muka? Kavereita tulee ja menee, ketä kiinnostaa. On paljon hauskempaa vaan olla itsekäs, kenestäkään muusta ihmisestä ei kannata välittää, miettii vain ja ainoastaan kaikessa itseään. Heitetään vaan ne kaikki moraalit roskakoriin ja laitetaan se oma etu kaiken edelle niin maailmasta tulee parempi paikka.

    Ei sillä, tuo nainenhan tuossa se epärehellinen on. Sitä voi sitten miettiä haluaako sellasen naisen. Mut kun ei ole moraalia, eihän se silloin haittaa vaikka se tekisi samat myöhemmin myös sulle.
     
  7. Jashka

    Rekisteröitynyt:
    13.09.2007
    Viestejä:
    188
    On, mutta en mä niitten kanssa noin läheistä kontaktia harrasta.
     
  8. yannara

    Rekisteröitynyt:
    28.04.2003
    Viestejä:
    11 737
    Kertokaas, mimmoista se on kun suhde ajautuu ystävyys suhteelle? Eli siis tämä toinen yleisin eroamis syy. Tunnusmerkit?
     
  9. jfisher

    Rekisteröitynyt:
    10.01.2010
    Viestejä:
    66
    ^Molemmat vapaita tapaamaan uusia ihmisiä, nainen saa ja mies ei, loppu historiaa?
     
  10. sensuell

    Rekisteröitynyt:
    10.08.2010
    Viestejä:
    63
    Minulta meni juuri vuoden suhde poikki. Syynä oli molempien osapuolten tunteiden hiipuminen ja ex-naiseni vanhaan ihastukseen uudelleenihastuminen, joka hiljalleen 4 kuukauden aikana johti pettämiseen (1kk sitten), kun hän ei uskaltanut ottaa askelta ja erota. Tiesin että ensihuuma oli ohi, mutta olin silti onnellinen ja tyytyväinen ja odotinkin suuhteltamme tulevaisuudessa paljon. Ensimmäiset 4-6 kuukautta tunsin olevani rakastuneempi kuin milloinkaan aiemmin ja näin tunsi hänkin.

    Sanoin tuon vaan, jotta tästä saataisiin sydänsuru. Todellisuudessa en sure tällä hetkellä, erosta on nyt jokunen viikko. Nainen on ystäväni ja tulee sellaisena säilymään, vaikka pettikin toisen kanssa. Haluan purkaa mietteitäini ja ehkä jopa saan teiltä mielipiteitä siirappisesta asiasta nimeltä rakkaus!

    Mikä vitun rakkaus?

    Tosirakkaus. Haluaisin todella ja intohimoisesti uskoa siihen, mutta en usko, että sitä on. Uskon, että suhteen alussa on ihastuminen toiseen henkilöön, joka kasvaessaan synnyttää rakkauden. Kaikki on uutta. Uusi on jännittävää ja mielenkiintoista. Tuntuu aivan äärettömän hyvältä olla toisen kanssa ja jännittää ja odottaa toisen tapaamista aina. Sen ei halua koskaan loppuvan eikä osata kuvitella ketään toista henkilöä siihen. Itse olen käynyt "todellisen rakastumisen" tunteen läpi nyt kahdesti. Se on mielestäni maailman paras tunne.

    Mutta sitten hiljalleen alkaa tottua toiseen henkilöön. Asiat, joihin toisessa ihastui ja rakastui, alkavat tuntua normaaleilta. Jännitys katoaa, uutuuden hohde katoaa ja tunteet eivät tunnukaan enää niin voimakkailta kuin aiemmin. Tässä vaiheessa kun toinen on muuttumassa tutuksi ja turvalliseksi, uskoisin, että tulee eteen suuri, ihmisiä paljon jakava valinta.

    Sitoutuminen on turvallista. Esimerkiksi minä olin niin tyytyväinen seurustelukumppaniini, että olin valmis sitoutumaan ja halusin myös että hän sitoutuisi. Halusin tietää, että tulevaisuudessakin minulla olisi yksi hyvin tärkeä ihminen, jolle kertoa huolensa ja jakaa ilot ja surut ja joka olisi vieläpä kaunis ja miellyttävä katsella ja että joku olisi tukena mitä ikinä minulle kävisikään (menettäisinkö työni tai ystäväni, kadottaisinko hiukseni nuorena, joku olisi aina tukena) Minä halusin turvata tulevaisuuden. Olin valmis sitoutumaan vain häneen, silläkin ehdolla, että minun tekisi mieli muita joskus. Olin valmis luovuttamaan vapauden pois pitkän suhteen mukavuuden vuoksi. Mutta miten on ihminen onnellisempi? Niin että on monia suhteita, joissa saa kokea aina sen rakastumisen uudestaan vai niin, että on tuttu ja turvallinen elämänkumppani? Tarkoitan ihmisiä, jotka eivät ole vielä perhettä perustamassa. Kukaan ei varmaan tiedä. Rippuu ihmisen luonteesta. Suhde on jokatapauksessa suuri voimavara, oli se sitten pitkäaikainen kumppani tai uusi tuttavuus.

    Mutta takaisin pääasiaan. Kun alun tunteet ovat hiipuneet ja tilalle tulee kiintymys ja turvallisuus, rakastaako todella enää toista? Jotkut uskovat että rakkaus muuttaa muotoaan tässä vaiheessa. Jos uskoo käsitteeseen "rakkaus", voidaan niin ehkä sanoakin. Mutta se on vain sana. Minun mielestäni tässä vaiheessa rakkaus riippuu parin omasta uskosta. Jos uskoa, halua ja yritystä riittää sitoutumiseen toisen kanssa ja tiedostaen tuntee, että voisi viettää kauan, kenties koko loppuelämän toisen kanssa, niin ehkä he ovat luoneet tosirakkauden. Se mihin uskoo, on uskovalle totta. Pitäväthän uskovaiset Jeesustakin Jumalan poikana. Kyse on parin omasta valinnasta, ja siitä täsmäävätkö osapuolten mielipiteet, ovatko molemmat valmiita vaihtamaan vapautensa yhteen henkilöön? Enkä tarkoita pelkästään seksuaalista vapautta, vaan vapautta uusiin "rakkaus"suhteisiin (en pidä sitä sanaa juuri minään enää)

    En itse voisi mitenkään kuvitella, että se rakastumisen ja suhteen alun huuma voisi kestää itsestään vuosia. Vai voiko? Kompromissejä ja työtä on tehtävä, jos haluaa säilyttää onnellisen suhteen. Uskon, että naimisissa oleminen parhaassakin tapauksessa on sitä, että ollaan parhaita ystäviä keskenään (+seksi), pari vaan uskoo rakkauteen välillään. Rakkauden voisi korvata sanalla välittäminen. Riippuen näkökannasta, tätä voisi kutsua tosirakkaudeksi, kahden ihmisen omistautumista toisilleen.

    Mutta minä en pidä enää sanasta "rakkaus" ja perinteiset chickflickit näyttävät tällä hetkellä vähän teennäisiltä ja naiiveilta. Niissä kuvataan ihastumista, ensihuumaa, ikuista onnea. Rakkaussuhde on edellisiä asioita vain lyhyen aikaa, sen jälkeen se muuttaa muotoaan kiintymykseksi ja turvallisuuden tunteeki.

    Olen oppinut jotain.
     
  11. Webziz

    Rekisteröitynyt:
    07.02.2003
    Viestejä:
    155
    Niin kauankos te olittekaan yhdessä?
     
  12. Lazlo_

    Rekisteröitynyt:
    22.08.2007
    Viestejä:
    2 350
    Nuorempana ajattelin vähän samalla tavalla kuin nimimerkki sensuell. Nykyään olen eri mieltä. Kyllä se tunne voi kestää vuosia. Olen kyllä ihmetellyt, että miten se on mahdollista.

    Olen ajatellut, että ehkä se vaatii sitä, että ollaan välissä erossa toisesta. Meillä tämä tapahtuu ihan jo molempien töiden takia. Eli suhde vaatii myös omaa tilaa. Toisaalta tiedän kyllä pitkään yhdessä olleita pariskuntia, joilla vähän hiipumaan päässyt liekki on syttynyt uudestaan.
     
  13. Jarkkis90

    Rekisteröitynyt:
    04.12.2007
    Viestejä:
    59
    .
     
    Viimeksi muokattu: 20.08.2019
  14. G-MIES JERRY COTTON

    Rekisteröitynyt:
    20.03.2001
    Viestejä:
    10 629
    Aika lailla sama kuvio. Etäisyys välillä antaa tilaa kun molemmilla on ihan omat harrastuksensakin. Täällä on paljon näitä kyynistyneitä mutta ei se ole koko totuus :)
     
  15. Tinttara1

    Rekisteröitynyt:
    16.09.2008
    Viestejä:
    682
    Kenenkään parisuhdekokemuksia vähättelemättä sanoisin, että rakastuminen ja rakkaus on kaksi hyvin eri asiaa. Rakastuminen on sitä alkuhuumaa jossa toinen nähdään vaaleanpunaisten lasien läpi. Rakkaus puolestaan on jotakin, mikä kehittyy vasta ajan myötä, samaa tahtia kuin se vaaleanpunainen pilvi hälvenee. Rakastua voi vaikkei toista oikein tuntisikaan ja rakastaa voi siitä huolimatta, että toisen tuntee ;)

    Jos kokemusta on vasta rakastumisista ja vuoden mittaisista suhteista, ei kannata kirvestä heittää kaivoon ja menettää uskoa rakkauteen. Kun ei sellaista ole vielä kohdannutkaan.
     
  16. Alter_mann

    Rekisteröitynyt:
    04.11.2012
    Viestejä:
    0
    Itsellähän vähän samantapainen tilanne. Mietteitä:

    Kyllä ehdottomasti miehekkäin teko on sanoa naiselle "minä tai hän, heippa" . Tuplausmahdollisuutesi tosin ovat aika aika paljon heikommat jos nainen ei ole sänkyysi hypännyt, koska se on kuitenkin aika merkittävä signaali.

    Eli jos et koe että pääsisit naisen päätä kääntämään pikkuhiljaa ajan kuluessa niin anna mennä ja tylytä vaan. Säilytät mielenterveytesi ja pystyt jatkamaan sitä yhtä ainoaa elämääsi kun et joudu oleilemaan löysässä hirressä tämän naisen haavevaikutuksen alaisena.
     
  17. sensuell

    Rekisteröitynyt:
    10.08.2010
    Viestejä:
    63
    Kiitos tästä. Itsehän tunnen yhä rakastavani naista. Olen sen nyt tietoisesti muuttanut rakkaudeksi ystävää kohtaan.

    Ehkä hän kokemattomuuttaan luulee, että se rakastuminen on itse rakkaus. Tai sitten vain emme sopineet yhteen ja hän todella menetti rakkautensa. Pystyykö ihastumaan toiseen ja päätyä sänkyyn asti toisen selän takana, jos todella rakastaa? Varmaan pystyy... Mitä syitä siihen varsinaisen rakkauden kuolemiseen rakastumisen jälkeen sitten olisi, vaikka rakastumisen vaihe oli niin voimakas ja onnellinen?

    Tällä hetkellä hän sanoo, että pitää seurastani ja tuntee minuun sellaisen tunteen kuin parhaaseen ystävään, mutta rakkaus on kuulemma kadonnut.
     
    Viimeksi muokattu: 04.11.2012
  18. Oltorno

    Rekisteröitynyt:
    03.01.2004
    Viestejä:
    7 623
    En nyt kovin kyyniseksi itseäni koe, mutta... muijja petti, jätti ja on nyt rakas ystävä?

    En tiedä muista, mutta vittujako tollasia viittisin kattella varsinkin jos on joku vuoden hoito.
     
  19. sensuell

    Rekisteröitynyt:
    10.08.2010
    Viestejä:
    63
    Tunteet eivät katoa yhdessä yössä mihinkään, vaikka saisikin kuulla, että toinen on pettänyt. Varsinkin kun toisen kanssa on hyvä olla ja hän oli vuoden ajan paras ystävä.

    Objektiivisesti katsottuna minäkin sanoisin sinuna noin, mutta et voi tietää tarkemmin tilannetta ja mitä sen osapuolet tuntevat, ja kuinka kaikkeen mitä kävi vaikuttaa useampi asia kuin yksi. Vaikka pettäminen on aina pettäjän syy, ei se tarkoita sitä, etteikö siihen ajautumiseen voisi vaikuttaa myös toisen osapuolen toiminta.
     
  20. J1mmy

    Rekisteröitynyt:
    12.06.2001
    Viestejä:
    268
    Sitä varten on ihmisellä kuitenkin järki olemassa, että se estää täydelliset höperehtimiset.

    Jos ajattelee pidemmälle kuin viikon päähän omaa elämää, niin on yksinkertaisesti idioottimaista jäädä hengailemaan tuollaisessa tilanteessa koska silloin niistä tunteista ei pääse ikinä irti.

    Mut hei, itse olet tiesi valinnut.
     
  21. endoskeleton

    Rekisteröitynyt:
    15.01.2003
    Viestejä:
    522
    Tunnistan kyllä tuon sensuellin ylianalyyttisen "kaikki vaikuttaa kaikkeen" ajattelutavan. Harrastin sitä vielä joku aika sitten itsekin. Voin sanoa että ei kannata. Pitkittää vain tuskaa siinä missä karkeita suoria linjanvetoja ei ole tarvinnut katua vielä kertaakaan.
     
  22. Webziz

    Rekisteröitynyt:
    07.02.2003
    Viestejä:
    155
    Jaha, siis se oli vaan joku vuoden setti.

    No sitten voin kyllä kokemuksen karvaisella rintaäänellä väittää, että silloin tässä ei ole vielä mitään "rakkaudesta arkeen" "rakkauden muuttuminen iän myötä" ja "eläkeläisseksi" -kursseja suoritettu, vaan kyseessä on melko lyhyt parisuhde.

    Ja kyllä. Tunteet muuttuvat helposti kun toinen panee jotain muuta. Vuosi on lyhkänen aika, ja osoittaa suoranaisesta kiveksien puuttumisesta, että jää tuollaiseen vielä roikkumaan "kun on niin hyvä ystävä". Vitut on. Pani jotain toista, sellainen epäluottamuslause on kaikkea muuta kuin ystävänä oloa.
     
    Viimeksi muokattu: 05.11.2012
  23. ketunhäntä kainalossa

    Rekisteröitynyt:
    01.03.2009
    Viestejä:
    2 824
    No kyllä kai pettämiseenkin saa suhtautua parisuhteessa ihan just kuten haluaa, jotkut pettää luvankin kanssa. Toki siitä vähän semmoista betauros/aisankannattaja -leimaa pukkaa, mutta sekin voi haitata tai olla haittaamatta. Ja mä tavallaan ymmärrän ajattelumallia, jossa toisen rakastaminen ei ole sidoksissa siihen, ollaanko yhdessä vai ei. En oo kyllä vakuuttunut että itse pystyisin siihen.
     
  24. sensuell

    Rekisteröitynyt:
    10.08.2010
    Viestejä:
    63
    Miksi pitäisi päästä irti?

    Saan hänestä friends with benefits suhteen ystävyyden säilyttämällä (eli ei suksi-vittuun-ei-nähdä-ikinä-asenteella)ja jopa elinikäisen ystävän. Voin kuvitella sinun tässä vaiheessa kysyvän: Miksi haluaisin ystävän sellaisesta, joka on pettänyt minua? Vastaisin, että minkä ihminen tunteilleen voi ja enkö itse olisi muka hänen tilanteessaan saattanut ajautua samaan? Tietysti hänen olisi pitänyt olla suoraselkäisempi ja saada puhuttua minulle, että tunteensa ovat kaikonneet ja että hän on ihastunut toiseen. Hän ei kertonut, sillä hän ei halunnut suhteemme katkeavan. Sille toiselle hän sanoi, että haluaa vielä yrittää kanssani, ja he lopettivat salasuhteen. Hyvä että totuus tuli kuitenkin ilmi ja erosimme.

    Miksi pitäisi katkaista välit täysin henkilöön, jonka kanssa on jakanut paljon ja joka on tärkeä ihminen, vain sen takia, että hän teki virheen? Ystäviä ei koskaan ole liikaa. Hyvät ystävät säilyvät vaikka parisuhde, työ tai asunto menisi. Tosin, pidän itse nyt taukoa yhteydenpidosta jonkun aikaa kuin myös hän ajatusten selvittämiseksi.

    Ymmärrän kyllä, että suoran linjan päätökset toimivat. Minun elämän tilanteessani en vaan ole etsimässä vielä elämänkumppania, (toisin kuin naiivina tästä naisesta halusin tulevan) joten sitäkään ystävyys exään ei ole sotkemassa.

    Uuteen suhteeseen voin tietysti lähteä, jos mielenkiintoinen nainen löytyy, mutta sinkkuna on myös hyvä olla.
     
  25. /elA

    Rekisteröitynyt:
    19.06.2005
    Viestejä:
    142
    [​IMG]

    Eiköhän tuo eukkosi ole hakemassa "lohtua" siltä kaverilta, kenen kanssa sua petti. :smoke:
     

Jaa tämä sivu

Alibi
Anna
Deko
Dome
Erä
Hymy
Kaksplus
Kippari
Kotilääkäri
Kotiliesi
Koululainen
Ruoka.fi
Parnasso
Seura
Suomen Kuvalehti
TM Rakennusmaailma
Tekniikan Maailma
Vauhdin Maailma
Golfpiste
Vene
Nettiauto
Ampparit
Plaza
Muropaketti