Ei voida puhua suomalaisesta keittiöstä, koska sellaista ei yksinkertaisesti ole olemassa. Maailman eri keittiöt lainaavat toisiltaan ja toisinaan on vaikea erotella mikä ateriia on jonkin kansallisuuden originaali tuotos, mutta se on varmaa, että suomalaiset eivät ole lisänneet maailman kirjavaan ruokakulttuuriin yhtikäs mitään ja - mikä pahinta - emme ole osanneet edes kopioida muiden tuotoksia erityisen hyvin.
Tähän asiaan ovat vaikuttaneet kolme eri lähtökohtaa: historia, maantiede ja kulttuuri. Suomi on aina ollut erämää maailman laidalla, kauppareitit eivät ole kukeneet karun pohjolan läpi, silkkiä ja pippuria ei ole kulkenut mutaisten teiden kautta. Tämän lisäksi pohjoisessa ilmastossa ei karun talven vuoksi kasva läheskään yhtä paljon maustekasveja ja ne vähät einekset, jotka on otettu talteen, eivät ole mausteita, vaan puhtaasti ihmisen elossapitämiseen tarkoitettuja luonnontuotteita.
Suomi on muutenkin ollut kulttuurisesti takapajuinen kansa, kun Ruotsissa aatelisto on barokin aikaan röyhistellyt erilaisilla ruokatottumuksilla mahtipontisista pöytäastioista silmiä hiveleviin ruoka, on Suomessa syöty pettuleipää ja parhaimmillaankin äärimmäisen tönkkösuolattua kalaa. Ainoastaan ruotsalaiset aateliset ovat syöneet joten kuten hyvin tässä maassa, vaikka nämäkin ovat joutuneet turtumaan maan tavoille ja syömään suolalihaa. Vaikka Ruotsin Itä-Intian komppania toi myöhemmin 1700-luvulla eksoottisia tuotteita maailman ääristä saakka emämaahansa, Suomeen tällä ei ollut kuitenkaan kummoisia vaikutuksia, lähinnä Idästä päin saatettiin ottaa joitain vaikutteita. Suomessa ei yksinkertaisesti ole asustanut aatelistoa, joka olisi halunnut kehittää ruokakulttuuria, siksi köyhä talonpoikaisruoka on pysynyt suomalaisena erikoisuutena, ja erikoista tässä ruokavaliossa on lähinnä mausteiden puute, suolaa ja äärimmäisen harvoin voita. Kaiken tämän lisäksi Suomessa on arvostettu historiallisesti nuukuutta, mausteiden käyttö on koettu turhanpäiväiseksi rehvasteluksi, jopa synniksi.
Näistä lähtökohdista on vaikea ollut ponnistaa, mutta silti nykyinen tilanne on täysin käsittämätön: rikkaana teollisuusmaana olemme jollain ihmeellisellä tavalla onnistuneet säilyttäneet erikoislaatuisen ruokavaliomme. Suomalainen erityispiirre on ruuan terveysvaikutusten arvionti. Mielestäni on täysin absurdia, että ruokamainoksissa hehkutetaan ruokien terveellisyyttä, ei makua. Kaiken huipuksi nämä nimelliset terveysvaikutukset ovat tuulesta temmattuja. Rypsiöljyssä maustettu porsaansuikale ei paranna sydäntäsi.
Ylipäätään suurin osa näistä omega-3-rasvahappo-skeidasta on puhdasta paskaa. Rypsiöljystä, tai muista kasviravinteista saatava alfalinolihappo ei riitä turvaamaan riittävä omega-3-rasvahappojen saantia, koska vain osa siitä muuttuu biologisesti aktiiviseen muotoon.
Monissa kehitysmaissakin syödään hirvittävän paljon parempaa ruokaa. En voi kuvitella edes yhtä ainutta maata, jossa syötäisiin yhtä huonoa ruokaa. Toisinaan esim. Afrikan maissa kärsitään raaka-aineiden puutteesta, mutta silloin kun ruokaa on tarjolla, on afrikkalainen keittiö ylivertainen suomalaiseen menuun nähden.
Viimeksi muokattu: 16.05.2012
On myös naurettava klisee, etteivätkö muualla maailmassa einekset tekisi kauppaansa. Echin ihannoimassa afrikkalaisessa (mihin osaan sillä sitten viitataankaan) ruokakulttuurissa eineksiä ei juurikaan käytetä siitä yksinkertaisesta syystä, että niitä ei juuri ole, koska teollistuminen ei ole edennyt kovin pitkälle. Siitähän valmisruoissa on ainoastaan kyse. Teollistuminen muuttaa ihmisten ajankäyttötottumuksia jo pakosta. Valmisruoat ovat periaatteessa ulkoistamista, jossa joku toinen tekee saman nopeammin, tehokkaammin ja jopa halvemmalla, jolloin omat resurssit voi suunnata ydinosaamiseensa tai kiinnostuksensa kohteisiin.
Viimeksi muokattu: 16.05.2012