Täytyy muistaa, että palvelusta joutuu aina maksamaan enemmän. Silloin ulkoistaa autoilusta koituvat riskit yritykselle ja harvempi yritys ei olisi varautunut tähän laittamalla hintaan sen verran ekstraa, että kulut katetaan. Unohtaa ei myöskään sovi yrityksen tavoittelemaa voittoa.

 

Tai joskus...Ei saadakaan tänään tieää:

http://www.is.fi/autot/art-2000005330406.html?ref=rss

 

Paljon on ollut puhetta siitä, miten liikenteen päästöt tulee puolittaa 2030 mennessä. Jos julkisten kulkuvälineiden kanssa meno on tällaista, niin mielenkiinnolla(=kauhulla) jään odottamaan tulevaisuutta, jossa autoillaan vähemmin:

Timo Kettusen kokemus ja palaute VR-Yhtymän FB-sivulta poimittuna:

Arvoisa Rolf Janssonin johtama VR-Yhtymä Oy.
Vierailin eilen verkkokaupassanne tarkoituksenani ostaa junalippu Kuopiosta Leville ja takaisin. Tutustuttuani tarjontaan, löysin mieleiseni versiot tarjoamistanne logistisista palveluista, joten valitsin matkat ostoskoriini tietäen, että pian olen raiteiden päällä matkalla pohjoiseen kohti orastavaa ruskaa. Tai niin ainakin luulin.

Yrittäessäni valita paikkoja, verkkokauppanne ilmoitti että matkoja ei ole saatavilla. Kun olin yrittänyt muutaman kerran muutamilla eri selaimilla uudestaan, totesin että nyt ei Kettunen saa matkaansa ihan helposti. Eipä kuitenkaan hätää, sillä sivuiltanne löytyi asiakaspalvelun numero, johon reilun kahden euron hinnalla pystyi soittamaan ja avautumaan ongelmistaan.
Palveluitanne kohtaan, siis. Ongelmiahan meillä kaikilla riittää, sehän nyt on selvä ja itseäni tällä hetkellä työllistää henkisesti eräs koiranpentu, joka tahtoo syödä vähän joka paikan keskiluokkaisessa omakotitalossani. Tätä nyt en luonnollisesti alkanut projisoimaan asiakaspalvelijan kanssa, joten ongelman ruotimisen taso jäi logistiseen, mutta yhteiseen ongelmaamme.
Asiakaspalvelija ilmoitti, että haluamilleni päiville on toki matkoja saatavilla ja junaan on vielä paikkojakin reilusti saatavilla. No tuumasin toki, että tämähän on oikein ilon ja onnen päivä, että voisimmeko suorittaa saman tien valuutallisen transaktion, jossa rahaa siirtyisi yhtymällenne vastikkeeksi hyödykkeestä joka oikeuttaa matkustamaan tiettyyn aikaan kahden pisteen välillä.
No eihän se käynyt, kun puhelimessa ei voinut maksaa matkoja, mikä oli sikäli mielenkiintoista, että aikaisemmin olen onnistunut luottokorttitietoni verbaalisesti puhelinlankoja pitkin välittämällä muun muassa vaihtamaan junan toiseen. Ei, vaan asiakaspalvelija kehotti siirtymään läheiselle R-kioskille ja ostamaan liput sitä kautta.

No, kai tämä vuonna 2017 toimii näinkin. Olin siis luonnollisesti edelleen halukas siirtämään rahaa sinne päin, mikä tietysti johtuu osittain siitä, että minulla ei ole tällä hetkellä paljon muita vaihtoehtoja kuin raideliikenne.

Hyppäsin siis vuoden 2007 Opel Astraani, joka nykii hieman sateella, ja kurvasin läheiselle kioskille, jonka omistustekniset yksityiskohdat moni keski-ikäinen muistaa vielä Rautakirja-lähtöisiksi. Astuin sisään melko tyhjään kioskiin rennoin askelin, koska kohta yksi asia olisi hoidettu ja pääsisin pohtimaan muita elämän askareita. Tai niin ainakin luulin.

Myyjä tervehti iloisesti ja kysyi asiani. Ilmaisin haluni hankkia matkalipun junavetoiselle matkalle ja sehän sopi. Kone ilmoitti iloisesti, että matkoja löytyy haluamilleni päiville. Hienoa, ehkäpä tästä vielä yhdistetty työ- ja huvimatka saadaan aikaiseksi! Mutta eihän se tietenkään niin helppoa ollut, sillä kioskin kone ilmoitti ettei myytäviä tuotteita ole.

No kappas eli mitäs nyt? Kuulemma lippu pitäisi ostaa junasta.
Mutta hei, joku tässä ehkä muistaa eräästä lähimenneisyydestä tehdystä nerokkaasta ratkaisusta olla myymättä lippuja junassa, eh? Palvelua sieltä kyllä saa, mutta lippuja ei. Ei sitä kaikkea palvelua olisi sinne junaan tarvinnut siirtää, olisi vähän voinut jättää verkkokauppaan ja sen ylläpitoonkin.
Tässä vaiheessa oli jo klassisesti hieman huokaistava ja pohdittava seuraavaa siirtoa. Mietin, että jos vaikka Berner ja pojat ovatkin ostaneet jo virkistysmatkan Leville firman piikkiin, mutta unohtaneet kirjata oston järjestelmään. Sitten tajusin, että oli vielä yksi vaihtoehto: lippuautomaatti!
Tuijotimme myyjän kanssa hetken toisiamme silmiin, hymyilimme vienosti toisillemme ja aika pysähtyi hetkeksi. En kuitenkaan tunnuslauseenne mukaisesti aloittanut yhteistä matkaa hänen kanssaan, koska vaimoni olisi saattanut olla tästä ratkaisusta eri mieltä.

Siispä hyppäsin vuoden 2007 Opel Astraani, joka nykii hieman sateella, aloittaen matkani kohti 10 kilometrin päässä sijaitsevaa asemarakennusta. Matkalla pohdin vakavasti, että mitä aktuaalista David Hasselhoffin musiikkivideota tekisin jos lippu jäisi oikeasti saamatta? Tarkistusmaksua nimittäin pukkaisi nopeammin kuin konnari ehtisi juosta yli järven, siitä olin varma.

Asemarakennuksessa oli kuin olikin kaksi lippuautomaattia. Myös paikallisia puliukkoja löytyi kaksi kappaletta nukkumasta rakennuksen penkeiltä. Sattumaa? En tiedä. Hetken aikaa pähkäilin kuinka automaatti toimii, mutta puliukkojen kryptisestä örinästä huolimatta pääsin pian jyvälle laitteen teknisistä ominaisuuksista.

Nyt alkoikin jännittävä hetki. Saisinko palkintoni vai toistuisiko 80-luvun traumaattinen tilanne, jolloin televisiokanavan kuuluttaja kertoi pienelle television ääreen liimaantuneelle pojalle Ihmemiehen olleen peruttu, koska materiaali ei ollut saapunut ajoissa maahan. Väkisinkin tuli mieleen, että oliko VR aikanaan vastuussa tuon jännääkin jännemmän jakson sisältävän kasetin kuljetuksesta?

Aikani napsuteltuani totesin, että olo oli kuin kasinolle olisi tullut. JACKPOT! Kone imaisi pankkikortiltani sopivan summan rahaa ja alkoi sylkeä matkalippuja tilalle. Katsoin sivuilleni olisiko siellä ollut ketään jolle olisin voinut jakaa tämän onnen hetken, mutta eihän siellä ollut.

Paitsi toki ne kaksi puliukkoa, mutta tuskin he olisivat arvostaneet matkani kohokohtaa.
Hyppäsin siis taas vuoden 2007 Opel Astraani, joka nykii hieman sateella, ja aloitin matkan kotiini. Matkalla olin sen verran iloinen tapahtumaketjun tuloksesta, että kuuntelin laulu- ja soitinyhtye Megadethin vuoden 1990 rallin, Tornado of Souls soolon kahteen kertaan. Sitten tajusin, että automaatti oli suoltanut minulle viisi (5) erilaista lipettiä todisteeksi siitä että olen oikeutettu matkustamaan
Entäs jos yksi näistä häviää? Kun ei ole tekstiviestillä tai sähköpostiin saapunutta todistusta, niin siinäpähän selittäisin minkälaisen kohtalon koin lippuja hankkiessani. Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa, kuin lainata Skeletorin aikakammio, johon liput saa viikoksi talteen, ettei joku paikallinen klonkku käännä niitä.
Tässä tapauksessa kävi lopulta hyvin, mutta jäin väkisinkin miettimään jonkun johtajanne lausuntoa, jossa annettiin ymmärtää, että kyllä jokaiselta joku laite löytyy jolla sen lipun saa ostettua, eli tarkastusmaksu peritään aina.

Minulla on kolme pädiä, saman verran puhelimia, useampi läppäri ja tehokkaita työkoneita, mutta se oli vuoden 2007 Opel Astra, joka nykii hieman sateella, jonka ansiosta sain liput haluamalleni matkalle.
Kysynkin nyt teiltä VR-Yhtymä Oy, miten tämä on mahdollista vuonna 2017? Samana vuonna, kun pystyn tilaamaan kotoani lähtemättä Kiinasta muutamassa päivässä sellaisia surisevia esineitä, joiden olemassa oloa puhdas mieli ei voi kuvitella, samaan aikaan kun muutama miljardööri maailmassa tekee kokeellisia avaruuslentoja, minun täytyy käyttää puoli päivää ja ajaa vuoden 2007 Opel Astralla, joka nykii hieman sateella, lähes 30 kilometriä, että saan kasan matkalippuja joista ei jää minkäänlaista digitaalista jälkeä maailmaan?

Miten tämä meni noin niin kuin omasta mielestänne?

 

Pointtini kai oli, että jos pyrkimys on saada ihmiset liikkumaan julkisilla, niin silloin niiden palveluiden pitäisi myös toimia. Tuossakaan esimerkissä kaveri ei saanut lippua ilman autolla ajoa...

Mikähän tilanne sitten on jos väki siirtyy kulkemaan julkisilla kun ei ole varaa autoilla ja vastassa on tuollainen rumba?

 

Salaliittoteoreetikko varmaan ajattelisi, että tuosta hommasta tehdään tahallaan noin hankalaa, jotta porukka ajaa autoilla, maksoi mitä maksoi?

 

Kuulostaa uutisankalta, mutta oikeastiko työryhmässä on mietitty porkkanaa sille, että vanhoihin autoihin asennettasiin ympäristöystävällisempiä moottoreita?

Ei muutenkaan tullut yllätyksenä, että autoilijoiden edunvalvonta petti...

http://www.tekniikkatalous.fi/tekni...aa-liki-mahdottomia-paastotavoitteita-6670925

 

Samaa mietin itsekin, että todennäköisesti tarkoitettiin juuri noita konversioita. Menee aika arvokkaaksi touhuksi ryhtyä taloudellisempaa moottoria nostelemaan jonkun primeran nokalle...Yhteensopivuus varmaan taattu...

Kovaa vääntöä on työryhmällä kun viikko sitten piti väliraportti tulla ja mitään ei olla hiiskuttu. Toisaalta parempi, että kerralla tulee sitten valmis esitys ja toimenpiteet ja niiden aikataulu niin kuluttajat voivat sen pohjalta sitten luottaa tulevaan ja tehdä ostopäätöksiä. Ihmisluonteelle tyypillistä on täyttää tyhjät aukot informaatiossa oman mielikuvituksen turvin, joten tipoittain tuleva tieto vain halvaannuttaa autokaupan.

En oikein tiedä myöskään tuosta romutuspalkkiosta autokaupan vauhdittajana. Jos viime kokeilussa saatiin 8000 uutta autoa liikenteeseen niin se on ihan hyvä alku, muttei se riitä uudistamaan autokantaa. Muistan lukeneeni, että autokannan uusiutumiseen tarvittaisiin alkaen 150 000 uuden auton vuosittaista myyntiä ja nyt myynnit ovat laahanneet vähän yli sadassa tuhannessa autossa. Kuvittelisin, että ne joilla on varaa ostaa uusi auto, eivät alunperinkään aja sellaisilla autoilla, jotka voi viedä romiksille palkkion toivossa...

http://www.tekniikkatalous.fi/tekni...aatava-vanhat-saastuttavat-autot-pois-6670983

Spoiler: Artikkeli

KL: Romutuspalkkiolla päästötavoitteisiin? - "On saatava vanhat saastuttavat autot pois"
Shutterstock
JAA ARTIKKELI

• Facebook
• Twitter
• LinkedIn
• Google+
• Sähköposti

”Päästötavoitteisiin pääsemiseen on vain yksi tie. On saatava vanhat saastuttavat autot pois. Meillä on Euroopan vanhin autokanta. Kannassa bensa-autot ovat yhtä suuria roistoja kuin dieselautot. Kanta on siis saatava tuoreemmaksi.”

Veho-konsernin toimitusjohtaja Kenneth Strömsholmin sanoissa on painokkuutta. Päästövähennystavoitteisiin pääsemistä pui ministeri Anne Bernerin (kesk) johtama liikenneverkkotyöryhmä, jonka oli määrä julkaista ensimmäinen väliraporttinsa viime perjantaina, mutta keskustelut venyvät kuun loppupuolelle.

Sisällöstä ei ole hiiskuttu, mutta erityisesti romutuspalkkioiden on katsottu olevan yksi mahdollisista keinoista autokannan uudistamiseen ja siten päästötavoitteisiin pääsemiseen. Esimerkiksi perussuomalaisista eronnut Sininen tulevaisuus -ryhmä olisi valmis palauttamaan romutuspalkkiokokeilun.



Romutuspalkkiosta puhumisen pelätään kuitenkin aiheuttavan hetkellisiä markkinahäiriöitä autokauppaan.

”Huoli ei ole suuri, toki se on teoriassa olemassa”, Autotuojat ry:n toimitusjohtaja Tero Kallio näkee.

Yksittäinen kuluttaja voisi toki siirtää auton hankintaa odottaessaan romutuspalkkiopäätöstä.

”Etukäteen kertominen ei aiheuta markkinahäiriöitä lähellekään samassa mittakaavassa kuin esimerkiksi hallitsemattomasti liian varhain julkisuuteen päästetty autoveron alentamistoimi tai poisto”, Kallio korostaa.


Romutuspalkkiosta on Suomessa hyvät kokemukset vuodelta 2015. Silloin autokanta uusiutui 8000 uudella autolla. Kokeilu maksoi valtiolle kahdeksan miljoonaa euroa. Liikenteen turvallisuusviraston Trafin selvityksen mukaan romutuspalkkiokokeilu toi valtion kassaan nettomääräisesti noin 17 miljoonan euron tuotot, sillä 60 prosenttia kokeilun aikana ostetuista autoista olisi jäänyt muuten hankkimatta.

Lue koko juttu Kauppalehdestä.