Oot oikeassa, että hieman hankala sitä on käytännössä esille saada ilman jonkinlaista kopiointia. Ehkä jos sen laittaisi suoraan jakoon kopiosuojaamattomalta medialta, niin itse ei siinä ainakaan olisi minkäänlaista kopiota teoksesta välissä tehnyt.

--

Jos nyt kuitenkin ostan muutaman mp3 tiedoston ja laitan ne jakoon, niin miten se tekee tästä maksetusta kopiosta laittoman?


--

Todetaan tähän vielä, että sinänsä Rouvixin teoria kusee omasta mielestä siinä, että jos torrent-parvi jakaisi kokonaisuudessaan osaa teoksesta, niin eikös myös silloin tapahtuisi tekijänoikeuden loukkaus sen perusteella, että teos on saatavilla. Tai osa teoksesta ainakin. Missä se raja sitten lopulta kulkee, että mikä on enää tunnistettavissa kyseisen oikeudenhaltijan omaksi. Tästä on niitä vanhoja yhteystietohakemuksia olemassa, joissa IP-osoitteilla ei ollut kokonaista teosta ladattuna. Tecxipio taas on väittänyt, että niiden valvonta ei pysty sanomaan onko tietty IP ladannut teosta kokonaan, mikä on ihan paskapuhetta.

Mutta jos nyt miettii vielä sen hyvityksen kannalta, jos asiassa todettaisiin myös se lataaminen, niin silloin kaiketi normaalikorvauksen määritteleminen olisi helpompaa, eli sen millä hinnalla kyseisen teoksen on saanut haltuunsa normaalisti ja siitä voisi johtaa kerrannaisia sille, että sama teos on saatettu yleisön saataville. Mutta kaippa se sitten yleensäkin näissä torrent-keisseissä on se saattaminen yleisön saataville ja vastaajien ehdottamaa normaalikorvausta ei ole otettu huomioon, tosin ei myöskään kantajan esittämää lisenssiä.

 

Käsitänkö nyt oikein, että jos ihminen on ladannut Popcorn Timen tai vastaavan avulla leffan tai sarjan, niin se vastaisi periaatteessa konkreettisesti kaupasta ostettavaa tuotetta, josta pitäisi maksaa määritelty ovh, sanotaan nyt vaikkapa 10 €/kpl?

Sitten jos tästä 10 euron kappalehintaan kaupasta ostamastaan teoksesta kopioisi omaan käyttöönsä kopioita, niin edelleenkään ei tarvitsisi kenellekään (tuottajalle, jakelijalle tms.) maksaa mitään lisää, kuin sen mitä on alunperin kaupasta ostaessaan maksanut. Vasta sitten, jos alkaisi näitä kopioita myymään, niin silloin se vahingonkorvausvastuu tulisi mukaan kuvioon.

Jos siis ihminen on ladannut jonkun leffan tai sarjan, niin silloin olisi tuon ovh:n mukaiseen hyvitykseen velvollinen, mutta miten sitten näihin jakeluihin? Jos tämä ihminen ei ole hyötynyt itse tästä jakamisestaan mitenkään (ei siis ole tehnyt tätä jakelua ansiotarkoituksessa, eikä mahdollisesti edes tosiasiallisesti tiennyt, että ladatessaan samalla jakaa tätä leffaa tai sarjaa toisille), niin miten hän edes voisi olla korvausvastuullinen tästä jakelusta? Tämänhän jakelun on mahdollistanut ainostaan Popcorn Time tai vastaava.

 

Lainaan Aavian sivuilta:

"Korkeimman oikeuden ratkaisuissa yhden kappaleen hyvityksen määräksi (ns. normaalikorvaus) on lähtökohtaisesti katsottu se määrä, jolla loukkauksen tekijä olisi ollut oikeutettu saamaan kappaleeseen käyttöoikeuden (KKO 1989:87, KKO 1995:202, KKO 2010:47). Määrästä voidaan tehdä verojen ja oikeudenhaltijan säästämien kustannuserien vähennyksiä, jotka eivät tule hyvityksellä korvattavaksi. Hinnan määrittämisen lähtökohtana tulisi olla hinnoittelu siinä jakelutavassa, joka lähinnä vastaisi loukkauksessa toteutunutta menettelyä (KKO 2010:47).

Jos oikeudenhaltija väittää hyvitysmäärän perustuvan kappalemäärään, tämän tulee osoittaa jaettujen kappaleiden määrä. Jos kappalemäärän väitetään esimerkiksi vastaavan vertaisverkossa olevan parven (ts. teosta jakavat ja lataavat käyttäjät) käyttäjien lukumäärää, montako kertaa teosta on siis tosiassa jaettu tai teoriassa voitu jakaa?"

http://www.aavia.fi/ajankohtaista/tekijanoikeusviikko-osa-5/

Nythän oikeudenhaltija ei siis kuitenkaan ole perustanut vaateita millekään kappalemäärälle.

Pointti on taas se teoksen yleisön saataville saattaminen. Ei tarvitse jakaa mitään, vaan hyvitysoikeus syntyy, kun teos on saatavilla. Siitä yhdestä teosta. Ja sitten seuraavaksi todetaan, että avoimessa torrent-parvessa vain maailma on rajana.

Mutta kuten totesit, jos ensin todettaisiin se hinta lataukselle, niin ehkä laskelma olisi muutenkin erilainen. Tai sitten ei.

 

Dilemma syntyykin siinä, kun kirjeensaaja ei edes tiedä, että on asettanut teoksen yleisön saataville. Minulle on tullut paljon yhteydenottoja seitsenkymppisiltä ihmisiltä, joilla ei ole hajuakaan mistään torrenteista, saati lataamisesta ja jakamisesta. Siksi onkin todella törkeää, että näille ihmisille menee näitä kirjeitä.

Kirjeenlähettäjän pitää itse selvittää, kuka näitä jakamisia on tehnyt, eikä niin, että se laittaa kirjeitä umpimähkään kenelle vaan, kenen osoitteen ovat onnistuneet saamaan. Kirjeissään se vaatii näitä, jakamiseen syyttömiä ihmisiä, kirjeenlähettäjän itselleen kuuluvan selvitystyön tekemiseen. Tätä kutsutaan oikeuskielessä kalasteluksi ja sitä se totta totisesti onkin.

 

Ensimmäisenä näissä tapauksissa tulisi kysyä, että onko se ollut koko teos joka on saatettu yleisön saataville vai puolet teoksesta vai tuhannesosa. Kun trollin vastaus on että emme tiedä, niin homma on käytännössä siinä. Kaveri tiedusteli asiaa porno-Tommilta eli Adultialta / Filmialta että onko hänen yhteydellään jaettu kokonaista teosta vai osaa siitä, esim. traileria, niin yllättäen ei saanut mitään vastausta.

 

Jos tosta vanhasta hakemuksesta voisi vetää päätelmiä, niin nopealla päässälaskulla n. 25% osoitteista ollut sellaisia, joilla ei ole kokonaista teosta. Yllättävän monella kuitenkin 100%.

http://paalijarvi.fi/b/markkinaoikeus_hedman_2014/hakemuksen_liite_2.pdf

 

Hmm. Tuossa voi olla sellainen tilanne, jossa tämä "jaon aloittava kopiokin on laiton" -logiikka ei päde. Mutta ei se silti laintulkintaa miksikään muuta.


Se mikä tässä on tärkeää ymmärtää on se, että tuohon käsitteeseen "yleisöön saataville saattaminen" sisältyy vallitsevassa laintulkinnassa automaattisesti olettama kappaleiden valmistamisesta - huolimatta siitä, onko kappaleita oikeasti valmistettu vai ei.

Totta kai voi olla joku harvinainen skenaario, jossa alkuperäinen hankittu kappale on asetettu vapaasti saataville, mutta sitä ei kukaan itselleen kopioi. Mutta laki ei tunne tällaista välimallin tilannetta. Se on ihan joko-tai. Joko olet saattanut jotain saataville *ja* valmistanut samalla kopioita (tai niiden osia), tai et ole saattanut mitään saataville ja samalla valmistanut ainuttakaan laitonta kopiota.

Analogia. Autoilet taajama-alueella kello kolme aamuyöllä. Edessäsi on pari kilometriä pitkä viivasuora baana, eikä missään näy ristin sielua. Rajoitus on tietysti viisikymppiä, mutta painat lusikan pohjaan ja vauhti nousee yli satasen. Kadun päässä istuu kuitenkin yllätys yllätys reinikaispartio volkkarissaan ja matkanteko katkeaa siihen. Seurauksena saat maksella 30 päiväsakkoa "törkeästä liikenneturvallisuuden vaarantamisesta".

Tässäkin meillä on käytännön tilanne, jossa joku voisi argumentoida, että syytös on väärä. Tie ja sen reunamat olivat täysin tyhjät, etkä oikeasti vaarantanut yhtään mitään etkä ketään. Mutta njet, laki ei tällaista skenaariota tunne. Ajoit satasta viidenkympin alueella, joten vaaransit törkeästi liikenneturvallisuuden - huolimatta siitä oliko alueella muuta liikennettä mitä vaarantaa ja aiheutitko oikeasti vaaratilannetta vai et.

Ja sama juttu tekijänoikeuslain kanssa. Kun olet saattanut jotain luvattomasti yleisön saataville, olet myös lain silmissä valmistanut kappaleita - huolimatta siitä, onko kappaleita oikeasti valmistunut vai ei. Ja rangaistuspykäliä tulkitaan sitten siltä pohjalta, että kappaleita on valmistunut. Siitä on turha mupista, että tuomarin suoltamassa tekstissä tämä tilanne tunnetaan vain nimellä "yleisön saataville saattaminen" eikä "yleisön saataville saattaminen ja kappaleiden valmistus".

Samalla viisiin osittainen kappaleiden valmistus rinnastuu lain silmissä kappaleiden täyteen valmistamiseen. Silläkään ei ole siis väliä, oletko valmistanut tuhat kopiota jostakin kappaleesta vai tuhannesosan kyseisestä kappaleesta. Eli oikeuksien haltijan ei tarvitse todistaa valmistettujen kappaleiden todellista määrää ollakseen oikeutettu jonkinlaiseen hyvitykseen. Sitten jos haluaa jonkin yhtään isomman hyvityksen, niin silloin pitää kyetä osoittamaan myös laittomasti syntyneiden kappaleiden tarkka määrä, tai ainakin lähelle.


Ja sanotaan nyt vielä se, ettei tämä välttämättä ole sivuunkirjoittaneen omasta mielestä täysin se tapa, jolla lakia pitäisi tulkita. Mutta se on siitä huolimatta tällä hetkellä vallitseva laintulkinta, joka on vahvistettu korkeinta oikeutta myöten.

 

Sori, työpäivä loppui kesken enkä mä tästä omalla ajalla jaksa riidellä.

Heti ensimmäisessä viestissäni sanoin, että vika on vastaajan puolustuksessa. Ei MAO tietenkään rupea asiaa käsittelemään, jos vastaaja ei haasta kantajan väitettä siitä että koko teos olisi ladattu ja eteenpäin jaettu. Ainoa mistä olen MAO:ta kritisoinut on kohta jossa ovat itsenäisesti ruvenneet puhumaan koko teoksen lataamisesta, vaikkei kukaan muu niin ole sanonut.

Sanoin myös, että sillä onko kyse koko elokuvasta vai sen osista, on mielestäni merkitystä vähintään hyvityksen määrän arvioinnissa. Tätä arviota ei MAO luonnollisesti ole tehnyt, koska vastaaja ei tuonut sitä esille.

Säästän aikaasi kirjoittamalla vastauksesi tähän alle valmiiksi:
"Määmää, millään muulla kuin tuomiolausumalla ja minun tulkinnallani siitä ei ole mitään merkitystä. Kyllä minä tiedän, sillä laitoin nimimerkkiini "Dr"-etuliitteen".

Kysyin sinulta, että missä asia on kuvailemallasi tavalla sanottu. Vastasit siteeraamalla väärin tekijänoikeuslain pykälää moraalisista oikeuksista. Sitten siteerasit 2§:sta, joka sekin on vähintään tulkinnanvarainen. Hirveän jankkaamisen jälkeen päädyit nyt sitten vihdoin edellisessä viestissäni sanomaan että kyse olisi KKO:ssa vahvistettu laintulkinta, mutta et edelleenkään vaivaudu kertomaan että missä KKO:n päätöksessä.

Hyvin raskasta tämä keskustelu kanssasi kun esiinnyt kaikkitietävänä oraakkelina jonka ei tarvitse perustella sanojaan. Varsinkin, kun heti alussa pyysin sinulta lähdettä näkemyksellesi ja vastasit siihen ylimielisesti siteeramalla väärin väärää pykälää.

Jos asia on niin kuin sanot, niin laintulkinta on täysin päin helvettiä. Kun kerran yleisön saataville saattaminen täyttyy vähintään lainsäätäjän tahdon mukaisesti jo sillä että teos on ylipäätään ollut tarjolla riippumatta siitä onko sitä kukaan ladannut tai dataa siirtynyt, niin kuinka ääliö pitää KKO:n olla että tulkitsee tämän saman tien kappaleen valmistamiseksi vaikka bitin bittiä ei ole kopioitunut? Tällöin @jdee- :n kuvailema tilanne ei ole mikään rajatapaus. Jokainen, joka on koskaan vahingossakaan laittanut laillista tiedostoa kotisivuilleen syyllistyy kuvailemassasi tilanteessa kappaleiden valmistamiseen.

Ja vaikka ladattaisiinkin laitonta kopiota, niin kuka siinä sitten syyllistyy rikkeeseen? Se, jonka tietokoneelta tiedosto kopioidaan vai se, jonka koneelle se kopioidaan? Vai molemmat? Jos kappaleen valmistamisena pidetään teoksen siirtämistä, niin kuka sen siirtämisen tekee? Ei kai kaksi tahoa voi samanaikaisesti tehdä yhtä kopiota?

 

Jaa. Tähän en viitsi muuta vastata.

Se voi olla tulkinnanvarainen, mutta kuvailemani tulkinta on kuitenkin oikeusviranomaisten toimesta tehty.

Anteeksi tästä. KKO:2010:47. Esimerkiksi.

Tulkinta ei välttämättä ole kokonaan järkeenkäypä, mutta se on kuitenkin lainmukainen.

Totean vielä sen, että jos joku haluaa avautua siitä, että nykyisessä tekijänoikeuslaissa ja sen tulkinnoissa on hyvin paljon sellaista mikä ei tavallisen pulliaisen järkeen istu, niin niitä käsityksiä vastaan minulla ei ole mitään halua riidellä. Päinvastoin, voin nyökytellä mukana. Siitä pitää kuitenkin huomauttaa, jos vaikuttaa siltä että joku vihjaa jonkun ratkaisun olevan suoraan kirjoitetun lain tai siitä johdettujen tulkintojen vastainen - koska tämä on useammin fuulaa kuin faktaa. Huonotkin päätökset on lähes poikkeuksetta tehty olemassa olevan lain puitteissa. Se ei ole jotain mikä pitäisi vain hyväksyä, mutta se on silti jotain minkä kanssa pitää osata elää kunnes saadaan itse lakia sorvattua järkevämmäksi tai sitten jostain ylempää - kuten EU-tasolta - tulee ukaaseja, jotka pakottavat miettimään vallitsevia tulkintoja uusiksi.

Haluan myös pahoitella sitä, jos esiinnyn jonkun mielestä "kaikkitietävänä". Kyse on enemmänkin siitä, etten välttämättä ihan aina osaa hahmottaa sitä, mikä immateriaalioikeuksiin liittyvä asia on itsestäänselvä ja parilla virkkeellä kuitattavissa, ja mikä taas voisi vaatia enemmän avaamista - johtuen siitä, että monet noista jälkimmäisistäkin seikoista tipahtavat oman pääni sisällä siihen ensimmäisen kategoriaan. En kuitenkaan suurin surminkaan pidä asiasta vähemmän ymmärtäviä jotenkin tyhminä, heillä vain on näiden nimenomaisten kysymysten tiimoilta itseäni kapeampi tietopohja. Löytyy varmasti lukuisia aihepiirejä rakettitieteen ja sokerijuurikkaan kasvatuksen kautta mopojen rassaamiseen, joiden kanssa todennäköisesti tekisin itsestäni melkoisen pellen, jos alkaisin niistä jonkun osaavamman kanssa väittelemään.

 

Kiistätkö?

Lainasit Tekijänoikeuslain 3§:ää seuraavasti:

Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijälle ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

Todellisuudessa Tekijänoikeuslain 3§:ssä lukee:

Kun teoksesta valmistetaan kappale tai teos kokonaan tai osittain saatetaan yleisön saataviin, on tekijä ilmoitettava sillä tavoin kuin hyvä tapa vaatii.

Huomaatko eron?

Ja siitähän ei tässäkään asiassa ollut kyse. Toin esille näkökulman jota ei - mielestäni - ole ketjussa keskustelu. Näkökulma ei ollut MAO:n ratkaisua arvosteleva vaan asia jota ei oikeudessa olleissa keisseissä ole yksinkertaisesti käsitelty, koska kenenkään vastaajan puolustus ei ole sitä tuonut esille (tosin esim Aavian keissiä en ole kokonaisuudessaan lukenut).

Ketjussa on miljoonaan kertaan jankattu läpi mm. avoin WiFi-puolustus, joten vaikkapa siitä keskusteleminen ei jaksa enää oikein kiinnostaa.

Jos nyt on niin, että näkökulmalla ei ole minkäänlaista meriittiä, niin sittenhän se olisi helppo ohittaa toteamalla esimerkiksi, "kiva ajatus, mutta tässä KKO:n päätös jonka perusteella tuollainen näkemys ei pitkälle pötki".

 

Kas, tuossa tosiaan typotin kun siteerasin momenttia ulkomuistista.

Ja voin todeta senkin, että kyseinen typo jossain määrin muutti virkkeen merkitystä. Laissa ei tarkoiteta, että tekijälle olisi ilmoitettava jos hänen teostaan esittää, vaan sitä että teosta esitettäessä on mainittava hyvän tavan mukaisesti tekijän nimi. Jos mahdollista.

Ja siteerasin ensiksi kyseistä momenttia enkä §2:ta siitä syystä, että tuo nyt sattuu olemaan selkokielisin sen osoittava esimerkki, että tekijälle (tai oikeuksienhaltijalle) kuuluu täydet oikeudet myös osittaiseen teokseen.

 

Jep tuo pykälä 3 viittaa mielestäni enemmän lailliseen käyttöön jossa pitää noudattaa hyvää tapaa siinä kun lisenssin sallimia teoksia uudelleen julkaistaan tulee tämä tekijä ilmoittaa siinä sekä yleensä myös lisenssi saatetaan ilmoittaa. Jos joku lainaa vaikkapa runoa, romaania tai valokuvaa pitää sen tekijä kertoa. Jos joku käyttää kokonaista valokuvaa(mikäli sen lisenssi sen sallii) tai osittain käyttää, osittain saattaa yleisön saataville valokuvaa tai runoa pitää tekijä kertoa sekä lisenssi jos sellainen on tiedossa ja se lisenssi vaatii sen lisenssin kertomisen.

 

MAO:n päätöksissä on toki huomioitu lieventävänä asianhaarana se, että ei ole selvitetty miten paljon jakamista on todellisuudessa tapahtunut. Kuulostaa saivartelulta, onko todellisuus välillä [0,1] vai [1,∞] jos se ei kuitenkaan ole tiedossa.

 

Tuli mieleen että eikös nämä firmat syyllisty laittoman henkilörekisterin ylläpitämiseen koska laissa mainitaan että henkilöistä ei saa pitää rekisteriä jossa mainitaan heidän mahdollinen rikollinen toiminta ja siitä tuomittu rangaistus ilman henkilön nimeomaista suostumusta. Poikkeuksena poliisin rekisteri.

 

Henkilötietolain 12 §:

Eli ei ole mitään laitonta, kunhan arkaluonteisia tietoja käsitellään asianmukaisesti. Sitäpaitsi toistaiseksi ei yhtään rikosta ole vielä poliisille näistä rekistereistä ilmoitettu joten ei niissä mitään sellaisia tietoja todellisuudessa ole.

 

Minusta se ei kuulosta saivartelulta.

On tietysti ihan kiistatonta, että tekijällä on oikeutensa teoksen kaikkiin osiin, mutta maalaisjärjellä ajateltuna niitä oikeuksia voi loukata eri tasoisesti. Laki ei tätä varmaankaan tunnusta. Mutta jaaritellaan nyt sitten vaan lämpimikseen.

Henkilökohtaisesti en olisi kovinkaan kiinnostunut, jos teostani loukataan välillä [0,0.1]. Vähän teoksen tyypistä riippuen varmaan siinä [0.3,0.7] välillä rupeaa jo kiinnostamaankin, että mikäs juttu tämä nyt on. Jos kyse on vaikka leffasta, niin oikeastaan edelleen ihan sama koska leffa on teoksena kuitenkin kokonaisuus. Jos taas on kyse vaikkapa akateemisesta lopputyöstä, niin rupeaa vaikuttamaan ilmeiseltä että sieltä on ryöstetty kaikki hyödyllinen (no okei, ei mun lopputyössä ollut edes 0.3 osaa hyödyllistä...)

Mutta kun kyse on kuitenkin torrenteista joiden kohdalla ei pitäisi edes olla teknisesti kovin vaikeaa logittaa sitä paljonko kelläkin on teoksesta tarjolla, niin miksei vastaaja voisi tuoda esille ettei asiassa ole näytetty toteen että tekijänoikeutta on millään merkityksellisellä tavalla loukattu?

Mutta kuten sanottua, laki ja oikeuskäytäntö ei taida tarjota oikein mitään mahdollisuutta tilanteelle, jossa MAO päätyisi toteamaan että koska loukkaus on ollut niin mitätön niin kyse on vaikka euron hyvityksestä ja ettei tälläisestä pidä tulla oikeuteen riitelemään, painukaa helvettiin ja hoitakaa omat kulunne.

 

Pointtini oli, että jos MAO on käyttänyt lieventävänä asianhaarana sitä, että ei ole selvitetty kuinka paljon todellisuudessa on jaettu, niin siinä samallahan se on todennut sen että ei ole todettu onko loukkaus ollut merkityksellinen. Markkinaoikeudessa ei tarvitse mitään todistaa aukottomasti, vaan uskottavammin kuin vastapuoli.

 

http://www.markkinaoikeus.fi/fi/ind...manhaltijanyhteystietojenluovuttamiseksi.html

"Näytöstä ei ollut pääteltävissä esimerkiksi teleliittymästä tapahtuneen yleisön saataviin saattamisen toistuvuus, pitkäkestoisuus, kohdistuminen useisiin teoksiin tai tosiasiallinen merkitys toisiin vertaisverkon käyttäjiin."

Pystyyköhän Tecxipion NARS antamaan tietoa kuinka moneen eri vertaiskäyttäjään on tietokone jakanut? Käsittääkseni bittejä ei voi tietää ellei itse Joni ole johdonvälissä salakuuntelemassa? Mitkä ovat näissä trackereissa sitä ns avointa dataa(NARSille näkyvissä) ja mitkä näkyvät vain käyttäjälle? Jos oikein ymmärsin niin Joni on hieman ongelmissa, koska ei voi oikein lisänäyttöä antaa MAOon kun kyselee IP osoitteita?

 

No joo joo, pointtini on edelleen että kannattaisiko Vastaajan tuoda asia oma-aloitteisesti esille se, ettei asiassa ole esitetty todistelua sen suhteen että onko koko teosta edes ollut tarjolla.

Nyt kantaja väittää että vastaaja jakaa teosta (= koko teosta) ja koska vastaaja ei tätä kiistä, niin sitten MAO käsittelee asian niin, että koko teos on välitetty yleisölle. Jos vastaaja toisi esille sen, ettei koko teoksen jakamisesta ole näyttöä niin MAO joutuisi vähintään ottamaan asiaan kantaa.

Kanta voi sitten hyvin olla, ettei sillä ole mitään merkitystä. Mutta näin sivustahuutelijana musta olisi kiva jos MAO sen kannan kertoisi suoraan.

 

Eipä varsinaista jakamista pysty selvittämään, paitsi koelatauksissa joissa toinen pää on NARS tai muu valvontasofta. Mutta periaatteessa tosiasiallisen merkityksen muihin vertaisverkon käyttäjiin voi todistaa muullakin tavoin, esimerkiksi siten että suositun leffan jakaminen ensimmäisten joukossa katsotaan vakavammaksi kuin se että tulee parveen viimeisenä kun kaikilla jo on koko teos ladattu.

Jonilla on yksi koepallo vetämässä MAOssa, odotan mielenkiinnolla mitä sieltä löytyy.

 

Haliaisin kysyä, että miksi hp haastaa oikeuteen, mutta sitten filmia ei. Tähän on varmaan jo vastattu muttu en jaksanut selata kaikkia 1300 sivua tästä aiheesta

 

Ei tossa teoriassa ole kyllä erityisesti järkeä. Yhtä lailla se myöhään parveen tuleva hyödyntää sitä ensimmäistä kopioita, kuin se aikaisin parveen tuleva. Jos jonkun saa parvesta muita syyllisemmäksi, niin se on se ensimmäinen teoksen saataville saattava. Parvihan ei ole mikään vakio, vaan siinä voi teoriassa vaihtua vaikka jokainen jäsen päivien välillä. Tilanne voi olla uusi aina kun päivä vaihtuu, paitsi että jaetaan sitä ensimmäistä kopioita uudestaan.

Toisaalta kun niitä aiempia perusteluita on lukenut, niin voivathan he yrittää syöttää seuraavaksi vaikka mitä vastaavaa satua

Teoriassa kantaja ei voi todistaa edes sitä kuinka monen saatavilla kyseinen teos on teoriassa ollut, koska yksittäinen lataaja voisi estää ja sallia liikennettä vapaasti palomuuristaan. Parvikin on teoriassa(edelleen) vain näkemys siitä, kuinka monen saataville valvova taho itse olisi saattanut teosta. Sitten saadaankin isoja lukuja, kun parven koko perustetaan sille, että hengataan siellä 24/7, kun lataaja taas mahdollisesti viettää siellä alle minuutin ladatessaan teoksen.

 

Koska porno Tommin lahjat on enemmän tossa kirjeen nuolemisessa kuin lainkäyttämisesä.

 

Koska HP on oikea asianajotoimisto ja se voi tienata oikeudenkäynneillä lisää rahaa näiden kiristys- ja huijausmaksuista saamiensa provikoiden lisäksi. Eli kun he ovat saaneet kymmenien tuhansien suomalaisten yhyeystiedot niin he voivat etsiä siitä massasta niitä timantteja, jotka ovat sopivan typeriä oikeuteen haastettavaksi. Esimerkiksi tunnustaminen tai kiristyskirjeestä jauhaminen kusettajan kanssa osoittaa että tää jätkä ei tajua omaa parastaan, pistetään se listalle potentiaalisista oikeudessa lypsettävistä.

Adultia / Filmia ja eläkkeellä epsanjassa oleva Pena sen sijaan lähettävät pelkästään kirjeitä koska silläkin tienaa provisioita hyvin eikä heillä ole osaamista tai taloudellista pääomaa lähteä oikeuteen vääntämään. HP:lla on varaa hävitä vaikka joka toinen keissi oikeudessa jos ne samalla saa oikeudenkäyntien pelolla huijattua entistä useamman nettiliittymän omistajan maksamaan heille suojelurahaa.

 

Pena taisi kadota puolisen vuotta sitten, yksi trolli vähemmän oli huumorikirjeitä kun parvien koko oli miljoonissa z nationin torrentissa....