1. Palvelin on nyt päivitetty ja hidasteluita ei pitäisi enää esiintyä.

    t: Sysop
  2. Bugiraportit ja palaute XenForo-MuroBBS:stä tähän viestiketjuun

    Tuliko vastaan englantia tai huonoa suomea, raportoi tähän viestiketjuun

Tyhjä Elämä

Viestiketju alueella 'Yleistä keskustelua' , aloittaja d^_^b, 14.06.2007.

  1. 20.06.2007 klo 12:27

    Oronen

    Rekisteröitynyt:
    24.11.2002
    Viestejä:
    16
    Ehkä ne on juuri sen takia sinkkuja.
    [signature]Jos aikoo syödä sanansa, ei pidä puhua paskaa.[/signature]
     
  2. 20.06.2007 klo 13:39

    J1mmy

    Rekisteröitynyt:
    12.06.2001
    Viestejä:
    271
    Ihmisillä on usein perinteisiä tavoitteita koska ne perinteiset tavoitteet ovat perinteisesti olleet niitä asioita, joita ihmiset ovat oikeasti halunneet. Ja vieläkin haluavat. Käy lukemassa mitä tahansa keskustelufoorumia niin ennemmin tai myöhemmin törmäät siihen perinteiseen ei oo miestä/naista/mies lähti/vaimo lähti. Ei kukaan minkään vaimon perään itkisi jos ilman olisi parempi.



    [signature]Köyhyys on mielentila[/signature]
     
  3. 20.06.2007 klo 13:42

    J1mmy

    Rekisteröitynyt:
    12.06.2001
    Viestejä:
    271
    Ymmärtääkseni syrjäytyneellä tarkoitetaan henkilöä, jonka elämänhallinta on jo enemmän tai vähemmän pettänyt. Jos vain tyytyväisenä köllöttelee kotona harrastellen jotain, on ehkä työtön tai työmarkkinoiden ulkopuolella, mutta ei mielestäni syrjäytynyt.

    [signature]Köyhyys on mielentila[/signature]
     
  4. 20.06.2007 klo 14:02

    Marshal

    Rekisteröitynyt:
    21.06.2006
    Viestejä:
    1 505
    Antasivat suoraan vaan, ihme touhua, mitä ne siinä häviää, itsekkin siitä kuitenkin tykkäävät.

    Nojoo, poikkeuksiakin varmasti on kun ihan oikeasti vaan ottaa asiakseen panna : eräs kaverini, joka laivalla kiersi kaikki suht hyvännäköiset naiset läpi, "moi, lähetäänkö hyttiini panemaan?". Kolmannella tärppäs.


    [signature]"It's too bad she won't live! But then again, who does?"[/signature]
     
  5. 20.06.2007 klo 15:40

    Eternal

    Rekisteröitynyt:
    31.03.2001
    Viestejä:
    238
    Turhia syrjäytymisestä puhutte.
    Tiedon valtatiellä ei ole koskaan yksin ja aina löytyy uutta ja mielenkiintoista aktiviteettia.
    [signature]It's better burn out than fade away...
    ""Kätke raivosi nauruun""[/signature]
     
  6. 21.06.2007 klo 12:22

    Yesa

    Rekisteröitynyt:
    09.11.2006
    Viestejä:
    6
    Ihan mielenkiinnolla luin nämä jutut läpi, ja itsellänikin on samantapaisia tuntemuksia, ei tosin yhtä laajasti/vahvasti. Ikää nyt 21 v.

    Olen nyt 2 vuotta opiskellut mediatekniikkaa AMKissa, ja kesken lopettaminen on käynyt monta kertaa mielessä. Tämän vuoden kevät oli ehkä stressaavin aika ikinä, kun tuntui että kaikkien kurssien suoritus kunnialla olisi ylitsepääsemätön tehtävä. Siitä yritän nyt selvitä suorittamalla rästihommia kesän ja syksyn aikana, ja palauttelemalla kelalle rahoja kun ei opintopistemäärät riitä. Lopetusaikeet olen silti jättänyt taakse, sillä koulutusohjelmassa on alkamassa hieman mielenkiintoisempi kausi ja olisi se insinöörin titteli ihan kiva saada. Menen sitten vaikka valmistumisen jälkeen opiskelemaan ihan muuta alaa.

    Kavereita en täältä uudesta asuinpaikasta ole saanut ainakaan opiskelun kautta, joten suunnitelmissa on koittaa etsiä samanhenkistä porukkaa erilaisten yhdistysten ja seurojen kautta. Tällaisissa yhdistysten kokoontumisissa tietenkin tuntee itsensä aluksi ihan ulkopuoliseksi, mutta jos jakaa saman mielenkiinnon kohteen muiden kanssa, niin luulisi siinä pääsevän helposti juttuun.

    Ottamatta sen enempää kantaa täällä esitettyihin naisiin kohdistuviin kommentteihin, ihmettelin, kun puhuttiin lähinnä seuran etsimisestä baarissa tai deittisivuilla. Eivätkö miehet sitten ollenkaan tajua, että heidän keskuudessaan, siellä IRCissä ja täällä foorumeilla ym. paikoissa, jossa normaalistikin olette tottuneet kommunikoimaan muiden ihmisten kanssa, oleilee myös vastakkaista sukupuolta? Itse toimin siitä elävänä esimerkkinä, ja kaiken kukkuraksi tutustuin nykyiseen avomieheeni juurikin IRCissä. Yritän siis vain sanoa, että katselkaa vähän ympärillenne ja etsikää uusia tuttavuuksia sieltä missä tunnette olonne mukavaksi.

    Lopuksi voisin kehua yhtä vanhaa YLEn kausivideota, en tiedä muistaako kukaan muu näitä. Täällä kun kelaa sivun loppuun, löytää "Hyvät matkakumppanit"-videon tekstit. Mielestäni ihan kelpo ohjeita elämään, vaikka sen onkin käsikirjoittanut joku mainostoimisto.
     
  7. 25.03.2012 klo 01:01

    Kärpix

    Rekisteröitynyt:
    25.03.2012
    Viestejä:
    0
    Itse tein lähes juurikin noin. Olen siis nyt täyttänyt juuri 40 vuotta. Pääsin kolmannella kerralla sisään oikikseen 31-vuotiaana ja valmistuin 36-vuotiaana. Nyt on takana juristina 4 vuotta. Olen tyytyväinen ammatinvalintaani. Elämän tyhjyys: Jokaisen on löydettävä se oma juttunsa. Uutta tulee ja vanhaa katoaa. Hetken on tyytyväinen ja kohta taas ei. Näin se kait menee.
     
  8. 25.03.2012 klo 01:27

    Eksentrikko

    Rekisteröitynyt:
    15.07.2010
    Viestejä:
    115
    Ah, melkoinen nosto. Aika kulkee petollisen nopeasti.

    Mitäköhän triidin aloittajalle kuuluu? Huomaneeko hän tämän? Seuraneeko muroa enää? Onko kainalossa vaimo kaunis, vieressä pieni lapsi? Vai ollako sillan alla katkerana, elämän raadollisuuden uuvuttamana? Ihmiskohtaloita - niitä on niin monta.
     
  9. 26.03.2012 klo 11:34

    Hobitton

    Rekisteröitynyt:
    08.06.2007
    Viestejä:
    455
    Tuskinpa huomaa:
    Viimeisin toiminto: 12.07.11 00:27
     
  10. 26.03.2012 klo 11:44

    Oltorno

    Rekisteröitynyt:
    03.01.2004
    Viestejä:
    6 678
    Tehnyt kuitenkin toisen nimimerkin kun alkanut häpemään mitä kaikkea paskaa tänne tullut kirjoteltua :). Eihän se ole vaihtoehto, että muron seuraamisen jättäis väliin... En ainakaan ite keksi sellasta elämän tilannetta, paitsi ehkä jos kuolisin... Tosin voi olla, että tietosuus siirtyisi sen jälkeen muron palvelimelle. Ken tietää..

    [​IMG]
     
    Viimeksi muokattu: 26.03.2012
  11. 26.03.2012 klo 16:40

    Jogilius

    Rekisteröitynyt:
    09.03.2001
    Viestejä:
    1 186
    Ju.

    Jep. Vaikka moni asia elämässä hyvin, silti koko ajan miettii vain sitä, mikä ei ole paremmin, mistä kaikesta jää ja on jäänyt paitsi, miten vuodet vierii ja elämä on lyhyt. Kaikki se ahdistaa. Maailmantuskaa en kyllä koe.

    Penskana ajattelin hetken jopa niin, että onnellisuus olisi vakio: ne joilla on vähemmän tyytyvät vähempään. No, on se todellisuus aika kaukana kyllä siitä: olivat esim. pohjois-korealaiset miten tiedottomia ulkomaailman menosta tahansa, tuskin siellä kovin ilosta on elo. Mutta on tossa suhteellisuudessa perää simppelin elämän suhteen.
     
  12. 26.03.2012 klo 18:15

    insight

    Rekisteröitynyt:
    27.11.2003
    Viestejä:
    2 648
    Ihan samaa tuumailin itsekin. Toivottavati hänellä on asiat hyvin.

    Mun mielestä aika kuluu ihan liian nopeesti, mutta onhan siinä hyväkin puolensa. Kohta tää on ohi luonnollisesti :D
     
  13. 26.03.2012 klo 21:47

    apossio

    Rekisteröitynyt:
    19.08.2002
    Viestejä:
    231
    Kuin korostaakseni ongelmien subjektiivisuutta kirjoitan nyt.

    Elämäni on täysi, täyteen ladattu ja ahdettu. Se on niin täysi että kun edelliset asiat saa hoidettua alta pois niin seuraavia tulee tilalle. Olen korkeakouluopiskelja, seurustelen ja olen yrittäjä. Olen viimeksi pitänyt lomapäivän elokuussa, kävin viimeksi omassa kämpässäni nukkumassa joskus viime vuoden puolella. Muuten olen käynyt siellä yleensä kerran viikossa hakemassa postit, jos olen ehtinyt.

    Teen töitä keskimäärin 14-16 tuntia päivässä. En muista koska olisin viimeksi pitänyt viikonlopun töistä vapaana. Stressaan jatkuvasti firman asioista ja tekemättömistä töistä. Olen aikaansaava, mutta aika ei silti tunnu riittävän millään. Elätän itseni ihan mukavasti, mutta se ei tunnu miltään.

    Laiminlyön parisuhdettani pahoin, käyn tyttöystäväni vieressä lähinnä nukkumassa. Muutaman kerran viikossa ja yleensä sunnuntai-iltaisin ehdin hetken katsoa hänen kanssaan televisiota, juuri muuhun ei ole energiaa.

    Laiminlyön kroppaani jatkuvasti, en löydä energiaa aamulenkillä käymiseen vaikka haluaisin kovasti. Syön kohtuullisen epäterveellisesti, mutta onneksi en ole vielä lihonnut muodottomaksi.

    En näe ulospääsyä tilanteestani, yritykseni kasvaa ihan mukavasti mutta on jatkuvasti riippuvainen työpanoksestani. Olemme palkanneet uutta väkeä töihin, mutta se ei auta koska vastuu jää aina minulle ja yhtiökumppanilleni.

    Olen henkisesti ja fyysisesti todella väsynyt.
    En kykene nauttimaan juuri mistään muusta kuin tyttöystäväni seurasta, vaikka olen onnistunut melko mukavasti yritykseni kanssa.
     
  14. 26.03.2012 klo 22:36

    Eksentrikko

    Rekisteröitynyt:
    15.07.2010
    Viestejä:
    115
    Voisitte yhtiökumppanisi kanssa ottaa firman avainhenkilöitä mukaan osakkaiksi pienillä osuuksilla. Näin avainhenkilöiden lähtemisen todennäköisyys pienenee ja saatte jaettua vastuuta. Lisäksi junior- ja perustason työntekijöille syntyy yksi uusi tavoite, johon he voivat halutessaan pyrkiä.
     
  15. 26.03.2012 klo 22:40

    Stålberi

    Rekisteröitynyt:
    06.07.2010
    Viestejä:
    268
    Äläkää välittäkö :D Mullaki on aika sisällöltään rikas elämä. Aamusin herään aikaseen, syön, töihin, kotiin syömään, dataamaan ja nukkumaan. Eipä sitä enään juuri muuta jaksa tehdä enkä enään edes viitsi moista ajatella, tähän ajatukseen on tottunut liikaa niin ei sitä enään mikään muuksi muuta eikä se enään mua vaivaakkaan :) Sitten kun kuolen niin pääsen taivaaseen ja siellä elämä on ihan erilaista =)

    Ja muutosta tulee varmasti arkeen kun valmistun, eipä löydy tän alan töitä niin sitten lorvitaan sängyssä joka päivä työttömyyspäivärahojen kera ja asutaan sillan alla kun rahat loppuu kokonaan.

    Sen ooon oppinu että se on asenteesta kiinni miten suhtautuu tohon jatkuvaan dataamiseen yms.
     
  16. 26.03.2012 klo 23:07

    Dr. Gonzo

    Rekisteröitynyt:
    10.04.2008
    Viestejä:
    785
    Eihän siinä jos nauttii tekemästään. Ainoastaan sellainen on hukattua aikaa mistä ei ole nauttinut.
     
  17. 26.03.2012 klo 23:13

    Omena

    Rekisteröitynyt:
    23.09.2001
    Viestejä:
    3 819
    Elämä kannattaa elää tässä ja nyt, vaikka eihän se elämä koskaan mitään helppoa ole. Ihan helvetinmoinen valintojen viidakko elää nykypäivänä. Koko ajan joutuu tekemään erilaisia valintoja ja ne vaikuttaa eteenpäin. Pitäisi päästä tietynlaisesta mukavuudenhalusta eroon.

    Mulla menee liikaa aikaa töiden tekemiseen. Monesti työpäivän jälkeen alkaa olla aika piipussa ettei juuri mitään muuta jaksa. Pitäisi varmaan vaihtaa alaa/yritystä/tehtäviä. Tosin kovasta työstä saa kohtuullista palkkaakin.
     
  18. 26.03.2012 klo 23:34

    Urpo Normaali

    Rekisteröitynyt:
    04.07.2009
    Viestejä:
    312
    Noin 30-32 vuotiaaksi jaksaa painaa töitä kuin hullu eläin, mutta kun tuo ikäraja ylittyy, kannattaa ryhtyä viimeistään hiljentämään. Muuten menee helposti terveys. Joillakin voi mennä aikaisemminkin.

    Jos firman menestys on kiinni 16 tunnin työpäivistä, kannattaa panna putiikki kiinni. Kun alkaa terveys reistaileen jo alle 40-vuotiaana, se saattaapi hiukan pänniä siinä vaiheessa.
     
  19. 27.03.2012 klo 23:12

    Pieni mies

    Rekisteröitynyt:
    22.05.2011
    Viestejä:
    85
    Onhan tää elämä aika tyhjää välillä kun ei oo ketään ystävää. Asia on häirinny enemmän ja vähemmä varmaan sellasen vähintään vuoden ajan jo.

    Ongelma on siis se, että oon menettänyt kaikki vanhat kaverit tavalla tai toisella.. Suurimpaan osaan noista en oo edes itse pystynyt vaikuttaan. Ne on vaan kääntänyt selkänsä syystä tai toisesta.

    Ei siinä... Onneks elämässä on paljon muita hienoja juttuja, eikä tätä asiaa tuu edes mietittyä kun silloin tällöin.
     
  20. 27.03.2012 klo 23:17

    Tonza-87

    Rekisteröitynyt:
    01.08.2006
    Viestejä:
    53
    Joo, vähän ku olis omia ajatuksia lukenu... Eli vähän samalla tavalla on käyny tässä muutaman viime vuoden aikana.
     

Jaa tämä sivu